Naisten vapaaehtoisen maanpuolustustyön verkosto levittäytyy yli Suomen. Se mielletään toisinaan osaksi reserviläistoimintaa, mutta naisjärjestö toimii kuitenkin erillisenä ja itsenäisenä reserviläisjärjestöjen rinnalla.
Nykyinen kattojärjestö eli Maanpuolustusnaisten Liitto ry perustettiin vuonna 2004, kun kaksi suurta naisten vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevää liittoa, Suomen Maanpuolustusnaisten Liitto ja Suomen Naisten Maanpuolustusjärjestö yhdistyivät.
Pälkäneen Maanpuolustusnaiset ry valitsi tänä keväänä uuden kolmihenkisen hallituksen. Hallituksen puheenjohtaja on Aili Huhtinen, joka on syntynyt Pälkäneellä Mälkilän kylässä. Nykyään hän on kesäpälkäneläinen Hirvossa. Varapuheenjohtajana toimii Kirsti Uotila, pälkäneläinen hänkin, syntynyt Laitikkalassa. Sihteerinä ja rahastonhoitajana on lähes peruspälkäneläinen Laila Saario.
Harkitusti erilaista
Hallituksen kolmikko haluaa lähteä kehittämään toimintaa uudenlaisella otteella.
– Emme ole aikeissa muuttaa mitään, mitä meillä nyt jo on, mutta tähyilemme uusia mahdollisuuksia ja lisäämme aktiivisuutta. Tärkeää on pitää toiminta ajan tasalla, he kertovat.
Paikallisyhdistyksen perustehtäviin kuuluvat positiivisen maanpuolustushengen ja naisten maanpuolustustaitojen ylläpitäminen ja veteraanityöhön osallistuminen, mutta kaiken voi suunnitella omalle joukolle sopivimmalla tavalla.
Pälkäneläiset maanpuolustusnaiset sanovatkin, että heidän yhdistyksensä on joka tapauksessa erilainen kuin ne yhdistykset, joihin kuuluu paljon nuorta väkeä.
– Nuorten naisten yhdistykset osallistuvat aktiivisesti jotoksiin, liikkuvat muutenkin paljon ja keskittyvät fyysiseen harjoitteluun. Meillä fyysistä kuntoa ylläpidetään osallistujien voimavarojen mukaan. Keskusjohdosta on luvattu, että saamme olla omanlaisiamme ja suunnitella toimintaa sen mukaan, Aili Huhtinen huomauttaa.
Hän toteaa, että lottaperinteen jatkamiseen kuuluu kunnioittava, lempeä ja huolehtiva ote.
– Toimintana voi olla tietämisen ja taitamisen lisäksi tunteiden ja pehmeiden arvojen toteuttamista, hän pohtii.
Sisaria ei unohdeta
Pälkäneen maanpuolustusnaisten toiminnan erityispiirre on ollut kunniakkaan lottatoiminnan muistojen vaaliminen ja tallentaminen. Yhdistyksen toimesta on hankittu ja pystytetty Pälkäneen Lotta Svärdin muistokivi Syrjänharjulle pälkäneläisten ilmavalvontalottien muistoksi.
Vuoden suurin tapahtuma on Lottalaulajaiset Nuijantalossa heinäkuussa. Yli satahenkisen yleisön keräävä Pälkäne-viikon yhteislauluilta herättää huomiota ja houkuttelee väkeä maanlaajuisesti oman paikkakunnan rajojen ulkopuolelta. Lottalaulajaiset kiinnostavat kaikenikäisiä, mutta suunnittelussa pidetään erityisesti huolta, että iäkkäiden ihmisten on helppo tulla mukaan.
– Laulajaisilla on vuosittain oma teemansa, ja illan onnistumiseen vaikuttaa suuresti yhteistyö resserviläisten kanssa. Ilman Korsukööriä ja Matti Huomoa harmonikkoineen laulamisen ilosta ja illan tunnelmasta puuttuisi paljon, Laulajaisten primusmotor Kirsti Uotila sanoo.
Maanpuolustusnaiset järjestävät joka vuosi Kostiakodissa kaksi kahvitusta, toukokuussa Lotan päivänä ja joulukuun alussa itsenäisyyspäivän aikoihin. Pienimuotoisten tilaisuuksien ohjelmaan pyritään löytämään esiintyjiksi pitäjän lapsia ja nuoria, jotka musiikkiesityksillään tuottavat iloa kiitolliselle kuulijakunnalleen ja samalla saavat esiintymiskokemusta.
Reserviläiset ja maanpuolustusnaiset toimivat yhdessä: naiset auttavat tarpeen mukaan tupailtojen kahvituksissa, reserviläiset puolestaan Lottalaulajaisten ja muiden tapahtumien järjestelyissä. Tulevaisuudessa naisyhdistys haluaisi tiivistää ja kehittää yhteistyötä paikallisten reserviläisten kanssa.
– Löydämme varmasti uusia yhteistyömuotoja, uskoo Aili Huhtinen.
Henkistä huolenpitoa
Kun miehet aikanaan lähtivät rintamalle, naiset suuntasivat omalle polulleen huoltamaan, muonittamaan, lääkitsemään, hoitamaan viestintää ja valvontaa sekä täyttämään miesten jättämiä siviilityöpaikkoja.
Tätä nykyä kriisin sattuessa kävisi samoin, paitsi että taistelevassa armeijassa palvelee sekä naisia että miehiä. Huoltojoukko ja kotirintaman tuki tarvittaisiin joka tapauksessa.
Pälkäneen maanpuolustusnaiset uskovat, että kriisitilanteessa he astuisivat lottien jalanjälkiin ja tarttuisivat huoltotehtäviin kotipaikkakunnalla.
– Me olemme eläneet jo niin pitkään, että olemme oppineet huolehtimaan, Laila Saario toteaa.
Viime sotien aikana ja niiden jälkeen ihmisten kokemat sotatraumat jäivät suureksi osaksi hoitamatta ja käsittelemättä. Henkiseen turvallisuuteen kiinnitettiin vähän huomiota, olipa kysymys lapsista tai aikuisista. Nykyään ymmärretään, että sillä tavoin menetettiin paljon voimavaroja. Jos ihmisten elämää olisi jo sodan aikana ja varsinkin sodan jälkeen tuettu, sitä voitu helpottaa.
Aili Huhtinen korostaa, että naisten maanpuolustusideologiaan kuuluu henkinen huolenpito, joka on tarpeellista rauhallisissa oloissa yhtä hyvin kuin kriisien aikana.
– Maanpuolustukseen sisältyy ajatus siitä miten ihminen voisi tuntea olonsa maailmassa mahdollisimman turvalliseksi. Kodin turvallisuuteen liittyy aina myös henkinen turvallisuus. Viime kädessä ihmisen oma sisäisesti kasvanut turvan tunne on kuitenkin ratkaisevaa. Näen tämän asian esillä pitämisessä yhden meidän tärkeistä tehtävistämme, Aili Huhtinen toteaa.
