Helsingistä Tampereelle johtava moottoritie valmistui vuosituhannen taitteessa. Sen vaikutukset näkyvät pienellä viiveellä Tampereella, josta rakennetaan parhaillaan maan kakkoskeskusta.
Tampereelta haarautuu pienempiä valtaväyliä moneen suuntaan. Jos lähdetään itään 12-tietä, Tampereen takametsien jälkeen päädytään hoidetun Kangasalan puistometsiin ja kasvaville yritysalueille. Tällaisen myönteisen mielikuvan tienvarsia siivonnut Kangasala antaa miljoonille ohikulkijoille vuosittain.
Ensin pusikoiden takaa paljastuivat Kallion ja Lentolan yritysalueet ja nyt Lahdentien ja Aakkulantien välinen koivikko harvennettiin vehreäksi puistoksi. Kun vielä puut puhkeavat lehteen, silmä tulee lepäämään maisemassa.
Vielä puoli vuosisataa sitten Sydän-Hämeenkin liikenne oli aivan erilaista kuin nykyisin. Valtatie mutkitteli kirkonkylien poikki, kunnes uusi 12-tie linjattiin taajamien takapihoille.
Pälkäneen ja Kangasalan keskustat ovat näihin saakka kääntäneet valtatielle selkänsä. Kangasalla uimahalli muutti mielikuvaa hieman.
Näkymien avaaminen saa ohikulkijan noteeraamaan paikkakunnan. Kuntien kannattaisi edistää puistomaisen ilmeen vaalimista. Pälkäneellä on kuitenkin toimittu päinvastoin. Kun Kankaanmaalla yrittäjä kaatoi pusikoita ja avasi näkymiä valtatielle, kunta velvoitti istutuspuuhiin.
Kuhmalahdella tartuttiin raivaussahaan jo parikymmentä vuotta sitten. Muutos sai paikkakuntalaisetkin katsomaan kotipitäjää uusin silmin: kuhmalahtelaiset osasivat olla ylpeämpiä kulttuurimaisemista ja niiden lomassa siintävistä järvenselistä.
Vastaavanlaisia risusavottoja tarvittaisiin säännöllisesti teiden varsille. Sahaan tarttumista hankaloittavat kuitenkin monenlaiset rajat. On vaikea hoitaa maisemaa, kun ei oikein tiedetä missä loppuu tiealue ja missä vaihtuu maanomistaja. Samasta syystä teidenvarsien näköalapaikat jäävät hoitamattomiksi ei kenenkään maiksi.
Maisematalkoot voisivat edetä kylä kerrallaan. Keskustelua ei pitäisi käydä siitä, ryhdytäänkö puuhaan, vaan lähinnä siitä, haluaako kerätä omien maiden rangat polttopuuksi.
Kunnilta tarvittaisiin risusavottaa pidemmälle meneviä valtatiestrategioita. Lähivuosina ja -vuosikymmeninä ratkaistaan, pääsevätkö Kangasala ja Pälkäne vahvan Pietarin valtatien varrelle vai jäävätkö ne sivuun kuin Valkeakoski kolmostiestä.
Lahdentiellä näkyy jo nykyisin työmatkaliikenteen lomassa paljon itärekkoja. Kun Venäjän tilanne aikanaan normalisoituu, Pietarin valtavan talousalueen ja sen kautta Baltiaan kulkevan liikenteen määrä Suomessa tulee moninkertaistumaan.
Rekkaralli jakautuu Suomessa kahdelle ”kehätielle”. Niistä eteläisempi yhdistää rannikko- ja satamakaupungit Kotkasta Helsingin kautta Turkuun. Pohjoisempi kulkee Lahdesta Tampereen kautta Poriin.
12-tie hohtaa liikennemääräkartoissa punaisena Kotkasta Kouvolan ja Lahden kautta Tuulokseen saakka. Tuuloksesta Pälkäneelle liikennevirrat eivät ole samanlaisia, koska työmatkaliikenne jakautuu Tampereen, Lahden ja Hämeenlinnan suuntiin.
Sydän-Hämeen kuntien pitäisi varmistaa, että valtaväylä linjataan Tuuloksesta Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle. Nyt on suuri vaara, että elinvoimaa tuova väylä kurvaa Tuuloksesta Hämeenlinnan moottoritielle, koska 12-tie ei mahdu Kaivannon, Keisarinharjun ja Kirkkojärven rantalepikkojen vuoksi kasvamaan Kangasalan kohdalla.
