Aleksi
Jos katsoo talvista kylää, on helppo ymmärtää, miten kaupunki kutsuu nuoria. Pikkukylän pimeydessä hohtavat vain marketin mainosvalot ja kännyköiden ruudut. Älypuhelimet välittävät ahdasmielistä keskustelua ja rasistisia kommentteja.
– Vartin päästä menisi bussi Helsinkiin, Eetu Rautanen huomaa vertaillessaan kavereidensa kanssa maaseudun ja kaupungin eroja.
Hän hyppää yhdessä Aleksi Saaren ja Iiro Moision kanssa bussiin, jonka ikkunan takana luminen peltomaisema vaihtuu kaupungin ratikoihin ja nostureihin, maaseudun hiljaisuus kaupungin kakofoniaan. Kuin tilauksesta vastaan saapuu poliisisaattueessa meluava mielenosoituskulkue värikkäine lippuineen.
Illalla kotiin palatessaan kolmikko pohtii, kumpi on parempi: Helsinki vai Pälkäne.
Maaseudulla on puolensa. Eläminen ja harrastaminen on edullisempaa. Esimerkiksi koriskausi maksaa kaupungissa reilut pari tonnia, Pälkäneellä 300 euroa.
Mutta nuoria kaupunkien valot kutsuvat silti.
– Se kuuluu asiaan, että nyt ärsyttää, Eetu Rautanen kiteyttää viisaasti.
Dokumentti kahtiajaosta
”Kehä3 on kuvaus neljästä pälkäneläisestä nuoresta, jotka ovat kyllästyneitä muun muassa maaseudulla esiintyvään rasisimiin. He päättävät lähteä 15 minuutin varoitusajalla Helsinkiin tutkimaan Suomen kahtiajakoa ja globaalia yhdenvertaisuutta.”
Näin kuvataan Pyry Vaismaan ohjaamaa ja kuvaamaa dokumenttielokuvaa, joka palkittiin lauantaina Kaikki kuvaa -elokuvakilpailun dokkarisarjan voittajana.
”Kehä3 on realistinen kurkistus nuorten mielenmaisemaan. Muoto on hallussa – dokumentaarisia kerrontakeinoja monipuolisesti hyödyntävä elokuva rinnastaa tyylikkäästi pienpaikkakuntalaiset ja kaupunkilaiset ajankohtaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Näkökulma on oivallinen ja dokumentti on tyylikkäästi ja omaperäisesti viimeistelty kokonaisuus”, kilpailun raati kiittelee voittajafilmiä.
Suomen suurin nuorten elokuvakilpailu keräsi tänä vuonna yli 200 työtä, joiden tekoon osallistui pari tuhatta alle 15-vuotiasta. Eniten osanottajia oli fiktio- ja dokkarisarjoissa.
Kilpailun voittaneelle pälkäneläisnelikolle dokumenttielokuva oli uusi aluevaltaus. Pyry Vaismaa on videoiden parissa ikäisekseen kokenut, sillä hän on tehnyt jo kolmen vuoden ajan Törmäyskurssilla -sketsejä TV2:n Galaxi-ohjelmaan. Hän on haudutellut ideaa monestakin dokumenttielokuvasta, mutta toteutukseen saakka ne eivät ole edenneet.
Maahanmuuttokeskustelu- ja vastakkainasetteluteemaa kaveriporukka on kypsytellyt syyskuusta alkaen.
– Olimme Iiron mökillä, kun Pälkäneen Facebook-keskusteluryhmässä leviteltiin tuulesta temmattua tarinaa maahanmuuttajasta, joka olisi pyrkinyt yöllä asuntoon. Meillä pelätään maahanmuuttajien väkivaltaa ja raiskauksia ja tarjotaan sitten ”kirveellä olisi käyttöä” tyylisiä -ratkaisuja, Aleksi Saari päivittelee.
Nuorten oli vaikea käsittää, miten kaikkialla nähtiin pommivöisiä terroristeja ja raiskaajia. Heidän kokemuksensa olivat aivan toisenlaisia: maahanmuuttajat olivat vaarallisen iloisia, kohteliaita ja hymyileväisiä.
– Se nostatti ajatuksia ja synnytti muun muassa koulun Halloween -juhlassa esitettyyn biisin, joka päättyi siihen, että lavalla revittiin Ku Klux Klanin hattu. Se ei ollut kovin onnistunut ratkaisu, Pyry Vaismaa nauraa.
Mielenosoitus kuin tilauksesta
Dokumentissa kahtiajakautumisen teemaa käsitellään raikkaalla tavalla. Nelikko sai kiitosta myös monitasoisuudesta ja yllätyksellisyydestä: useimpien muiden elokuvien teema tuli selväksi heti ensikuvissa, mutta voittajafilmi pitää mielenkiintoa yllä yllätyskäänteillä.
– Raati kiitteli siitä, ettei tuttua aihetta käsitelty kliseisellä tavalla, Pyry Vaismaa sanoo.
Hän puolestaan kiittelee kaverikolmikkoa, joka pystyi heittäytymään dokumentin aihepiiriin ja luomaan siihen luontevan tunnelman.
– Ensimmäiset keskustelut olivat vähän väkinäisiä. Parhaat pätkät sain, kun otin vain kameran ja aloin kuvata, Vaismaa kertoo.
Dokumentti etenee Iiron, Aleksin ja Eetun energialla ja keskusteluilla. Jotkut otokset on käyty kuvaamassa erikseen, mutta tapahtumia tai vuorosanoja ei ole käsikirjoitettu. Hetken mielijohteesta tehty Helsingin reissukin on nelikolle arkea.
– Se Kurdistanin mielenosoitus tuli aivan sattumalta vastaan melkein saman tien kun olimme päässeet perille, Vaismaa kertoo.
Kuvaamista helpotti se, että Vaismaa käytti pientä kotivideokameraa, joka kulki helposti mukana kaikkialle.
– Esimerkiksi järkkärillä olisi saanut parempilaatuista kuvaa etenkin hämärässä valossa. Mutta ehkä hieman rakeinen kuva toimii dokumentissa, Vaismaa miettii.
Dokumentin maksimipituus oli rajoitettu viiteen minuuttiin. Siihen pääseminen vaati työtä editointivaiheessa, sillä kuvamateriaalia kertyi toista tuntia.
– Kuvasimme muun muassa pitkät pätkät Aleksin soittoa, sillä alun perin tarkoituksena oli taustoittaa, millaisia olemme ja mistä tulemme. Mutta leikkausvaiheessa tajusi, ettei se kanna tarinaa.
Hiljainen ja hämärä maaseutu
”Yhdenvertaisuus on monella tavalla esillä elokuvassa, vaikka sitä ei juuri ääneen mainita. Elokuvan henkilöt toivovat, että maaseudulla ihan joka ikinen suhtautuisi ulkomaalaisiin yhdenvertaisina, mutta tietävät, että Suomestakin löytyy kaikkialta kaikenlaisia mielipiteitä. Loppupäätelmä on kuitenkin se, että kotipaikalla ei pitäisi olla väliä. Ei globaalisti, eikä Suomen sisälläkään”, pälkäneläisnuorten voittajaelokuvaa ruoditaan.
Pyry Vaismaa korostaa maaseudun ja kaupungin välistä eroa muun muassa äänimaisemalla ja valaistuksella. Maalla on hämärää, hiljaista ja autiota, kaupungissa paistaa aurinko, mutta päälle vyöryy kova meteli ja kuhina.
– Maalla ja kaupungissa on samat ongelmat. Mutta kaupungissa ei piileskellä ja pelätä, vaan asiat huudetaan julki, Vaismaa miettii elokuvan välittämää viestiä.
Dokumentti päättyy senaatintorin kuviin, joista leikataan rauniokirkon idyllisessä kulttuurimaisemassa astelevaan kolmikkoon.
– Onhan tää koti, elokuvan loppusanat kiteyttävät Pälkäneen merkityksen.
Kaikki kuvaa -kilpailu
Viidettä kertaa järjestettävä lasten ja nuorten elokuvakilpailu on Suomen suurin.
Tämänvuotinen kilpailu oli osa itsenäisyyden juhlavuoden virallista Suomi100-ohjelmaa. Kilpailun suojelijana toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
8–15-vuotiaat kilpailijat tekivät maksimissaan viiden minuutin mittaisia lyhytelokuvia. Dokkari-, fiktio-, animaatio-, musavideo- ja harrastevideosarjojen kolme parasta kutsuttiin finaaligaalaan, jossa elokuvat katsottiin tuomariston kanssa valkokankaalta.
Pälkäneläisnelikko voitti Suvaitsevaiden – Kehä3 -elokuvallaan dokkari-sarjan, jossa tuomarina toimi Cannesissa palkitun Hymyilevä mies -elokuvan leikkaaja Jussi Rautaniemi.
Parhaat palkittiin lauantaina elokuvateatteri Orionissa Helsingissä. Voittajaelokuvat näytetään myös ME-elokuvafestareilla, joka järjestetään toukokuussa Finnkinon elokuvateattereissa eri puolella Suomea.
