Mummon murinat
Tänä vuonna juhlitaan itsenäisyytemme sataa vuotta. Monenmoista vaihetta on tuohon aikaan mahtunut. Me vanhat muistamme itsekin yhtä ja toista. Kuten sen, että meidän ja itäisen naapurin kesken on ollut joskus rankkaa sotaa mutta enimmäkseen rauhanomaista rinnakkaiseloa.
Välähti mieleen sellainen asia kuin YYA-sopimus. Nykyinen nuori polvi tuskin tietää, mikä se oli, mutta meille vanhoille se on tuttu juttu. Piti oikein tarkistaa, koska se syntyi. Kas vain, huhtikuun kuudentena ensi vuonna sekin täyttäisi jo seitsemänkymmentä vuotta. Vaan ei se liene enää voimassa, raukesi varmaan niihin aikoihin, kun Neuvostoliitto hajosi.
Mikäs se sellainen YYA oikein olikaan? Ainakin hyökkäämättömyyssopimus, eikös vain? Ja sitten sen puitteissa oli paljon tieteellistä, taloudellista ja teknistä yhteistyötä. Hämärästi hiipii mieleen se aika, kun Suomen vienti idän suuntaan kukoisti. Yhdeksänkymmenluvulla ei kukoistanut enää yhtä hyvin. Aika moni vaatetusalankin tehdas sulki ovensa.
Meidän nuoruudessa laskettiin joskus leikkiä siitä, kun joittenkin välillä kaikki sujui hyvin. Sanottiin, että heillä tuo YYA-sopimus pelaa. Ei hassumpaa. Mikseipä yhä edelleen voisi olla tuollainen henki ihmisten välillä, ihan vain täällä sisäpolitiikassa: perheenjäsenten, sukulaisten, naapurien ja muitten yhteistyökumppaneitten kesken?
Hyökkäämättömyyssopimus tuntuu aivan luonnolliselta. Emmehän me ole mitään Härmän häjyjä, jotka pelottelisivat lähimmäisiään puukoin ja puntarein. Kun näin fiksuja olemme, niin emme edes harrasta aseetonta riidanlietsontaa emmekä käy vohkimassa muiden omaisuutta itsellemme.
YYA-sopimus voisi kukoistaa yhä myös tieteellis-taloudellis- teknisenä yhteistyönä. Onhan yleensä perhepiirissä, suvussa ja naapuristossa eri alojen osaajia. Monissa yhteisöissä sopusointu vallitsee ja yhteistyö pelaa hyvin. Tietoa ja taitoa vaihdetaan, ja kaikki rikastuvat. Tieteellis-tekninen yhteistyö onnistuu usein esimerkiksi eri sukupolvien välillä. Näitten nykyisten vempaimien kanssa olisi vanha pulassa ilman YYA-sopimusta nuorten kanssa. Taloudellisessa yhteistyössä voivat vanhemmat sukupolvet olla antavanakin puolena. Joskus tarvitaan takaajia autolainaan tai pientä käteistä avustusta tilapäisessä rahapulassa.
Luopioisten tapaisessa pienessä maalaistaajamassa YYA-sopimus on yhä melko yleisesti vallalla. Pitkä naapuri ylettyy vaivatta vaihtamaan pienikokoiselle kattolampun. Tavaroitten kuskaamisessa voi autonomistaja auttaa autotonta. Lapset voi huoletta uskoa naapurin haltuun, kun pitää mennä hammaslääkäriin. Vaihtovuoroisesti voi hoitaa kissanruokinnan tai kukkamaan kastelun. Kun naapureitten kanssa yhteistyö pelaa, yksinäiset vanhukset tuntevat olonsa turvalliseksi ulkoisten uhkien suhteen, ihan YYA-tapaan. Ulkonaolo kesäaikaan lisää kyläläisten keskusteluyhteyttä.
Puutarhakutsut ovat joskus juhlaa koko naapurustolle. Laulutaitoinen haitarinsoittaja tuo yhteisössä mieleen YYA-aikojen Suomi-Neuvostoliitto seuran iloiset musiikkielämykset. No reipasta ripaskaa ja muita kansantansseja tuskin kyläkuvassamme sentään näkee. Kohtuus kaikessa, ainakin täällä Sydän-Hämeessä.
Mymmeli
