Puualustoille tehtyjä temperatöitä.
Kananmuna toimii hyvänä sideaineena lihapullataikinassa ja piirakkapohjassa. Maalausryhmäläiset Luopioisissa turvautuivat myös kananmuniin, kun he tarvitsivat sideainetta sekoittaessaan temperamaalausvärejä vedestä ja väripigmenteistä. Kananmunan korvikkeena tai sen rinnalla voi käyttää myös rasvatonta maitoa.
Temperatekniikka oli ryhmässä maalaavalle Raija Eskolinille ennestään kokematon tapa tehdä taidetta.
– Tosi mielenkiintoista. Aina oppii uutta, hän kuvaa monivaiheista teknikkaa.
Temperamaalauksessa pohja muodostuu luuliimarakeiden ja veden seoksesta. Pohjusteessa yhdistyvät luuliima, liitujauho ja titaanivalkoinen väripigmentti. Maalausryhmän näyttelyssä esillä olevat temperatyöt on kaikki maalattu puualustalle.
– Alustan pitää olla tiivis ja sileä, Eskolin tietää.
Raija Eskolinilta on nähtävillä Mikkolan Navetalla yksi temperatekniikalla tehty, äiti ja lapsi -aiheinen työ.
Taulun kehykset
laituripuista
Suomen itsenäisyyden juhlavuosi innoitti maalausryhmäläiset ikuistamaan kuluneella kaudella Luopioisten vanhoja rakennuksia. Näyttelyssä ovat mukana muiden muassa maalaukset Kantolan kartanon entisestä sotilaan torpasta ja Kaukkalan Sipilän vilja-aitasta. Osa maalauksista on tehty valokuvien perusteella, koska alkuperäiset mallit, kuten Helka Kortteenpohjan ikuistama vanha navetta, on ehditty jo purkaa.
Leena Kurkipää maalasi Suulissaaressa seisovan aitan, joka on veistetty vanhoista hirsistä nykyiselle paikalleen vuonna 1976. Työn kehykset ovat peräisin Kurkipään purjehdusmaisemista Turun saaristosta.
– Lahonneen laiturin rakennuspuut tulivat siellä eteen, hän valaisee kehysten edellistä käyttöä.
– Puut ovat olleet meillä kauan. Niistä on tehty muidenkin taulujen kehyksiä. Nämä ovat nyt viimeiset kehykset.
Luopioisten maalausryhmän noviisiksi, takana kun on ryhmässä vasta ensimmäinen vuosi, itseään nimittävän Kurkipään muut näyttelytyöt heijastavat hänen vahvaa suhdettaan luontoon.
Voi unohtaa
kaiken muun
Luopioisten maalausryhmän muodostivat kuluneella harrastuskaudella Eskolinin ja Kurkipään lisäksi Raija Vaaleri, Tirppa Ventoniemi, Leena Tuominen-Saarela, Helka Kortteenpohja, Ritva Estola-Vähätalo, Anna-Liisa Pohjanperä ja Kaarina Satela. Ryhmää ohjaa Irene Karanka.
– Yhdessä tekeminen, Eskolin luonnehtii harrastuksen parasta antia, joka on saanut hänet jatkamaan ryhmässä jo yli kymmenen vuoden ajan. Tulevankin kauden kurssille hän aikoo ilmoittautua.
– Toinen voi neuvoa. Sanoa, tuo on kivasti tehty, tuohon lisäisin jotakin muuta, Leena Kurkipää täydentää yhteisten työskentelytuntien plussapuolia.
Kurkipäälle maalaaminen on sellaista tekemistä, mikä saa hänet unohtamaan kaiken muun ja syventymään vain ja ainoastaan tekeillä olevaan työhön.
– Maalaaminen on nimenomaan terapeuttista, Raija Eskolin lisää.
Molemmilla naisilla maalausvuosia on jo sen verran paljon takana, että terapiatuntien tuloksia on kertynyt kotien seinille ja pinoiksi saakka varastotiloihin. Sukulaisetkin alkavat olla lahjatauluilla kyllästettyjä.
– Tosin yksi sukulainen on sanonut, että sitten kun täytän 80, niin silloin saat tuoda minulle taulun, Leena Kurkipää nauraa.
Valkeakoski-opiston Luopioisten maalausryhmän näyttely on avoinna Mikkolan Navetalla Navetan aukioloaikoina toukokuun loppuun saakka.
