Torstaina haudattavaa presidentti Mauno Koivistoa muisteltiin reilu viikko sitten Radio Suomen erikoislähetyksessä. Sen kohokohtiin kuului kangasalalaistaikuri Mika Väkeväisen tarina.
– Silinteripyttyni tarinan tuntevat kaverit soittelivat ja sanoivat, että minun on ihan pakko soittaa lähetykseen. Siitä on tullut yllättävän paljon palautetta. Ilta-Sanomatkin kyseli hatusta heti tuoreeltaan, Mr Incognito -nimellä esiintyvä taikuri kertoo.
Pääministeri toivotti onnea taikurinuralle
Tampereella syntynyt Mika Väkeväinen oli alle kymmenvuotias, kun perhe muutti Laviaan. Uudella paikkakunnalla ei ollut heti kavereita, joten poika keksi itse itselleen puuhaa.
– Olin saanut joululahjaksi Mikki Hiiren taikatemput -kirjan, josta harjoittelin innokkaasti temppuja.
Aloitteleva taikuri kirjoitti Solmu Mäkelälle ja kyseli, mistä saisi oikean silinterihatun pahvista askarrellun tilalle. Taikurimestari neuvoi kyselemään osto- ja myyntiliikkeistä.
– Silloin ei ollut googlea, joten rupesin selaamaan läpi puhelinluettelon keltaisia sivuja, mutta yhdestäkään liikkeestä ei löytynyt silinterihattuja.
Sitten Väkeväinen sattui näkemään televisiossa silinterihattuun pukeutuneen pääministeri Mauno Koiviston.
– Ajattelin, että pääministerin täytyy tietää, mistä hattuja saa. Kirjoitin kirjeen, jossa kerroin taikatemppuharrastuksestani ja kysyin, mistä silinterihattuja voisi ostaa.
Väkeväinen odotti vastausta innolla ja kävi kirjelaatikolla pari, kolme kertaa päivässä. Into alkoi laantua, kun aika kului, eikä vastausta kuulunut.
– Parin kuukauden päästä posti toi pahvilaatikon, jossa oli pääministerin vanha silinterihattu. Saatekirjeessä Koivisto toivotti onnea taikatemppuharrastukselle, mutta korosti että älä kuitenkaan laiminlyö koulua. Koulun osalta en aivan noudattanut ohjetta, mutta taikuriharrastukseen se toi valtavasti intoa.
Lämmintä voileipää yllätysvieraalle
Mika Väkeväinen arvelee saaneensa Manun silinteripytyn vuoden 1979 paikkeilla.
– En minä siitä ole kaneja vedellyt, paitsi joissain mainoskuvissa, sillä meillä oli silloin kääpiökani, joka sittemmin kasvoi liian suureksi.
Taikuri on käyttänyt lahjahattua säästeliäästi esityksissään ja lainannut sitä joskus myös vanhojen tansseihin.
– Mutta enää en lainaa, vaan säilytän sen muistona edesmenneestä presidentistä.
Väkeväinen pääsi myös tapaamaan Koiviston kymmenkunta vuotta myöhemmin opiskellessaan Turun hotelli- ja ravintolaoppilaitoksella.
– Manulla oli tapana poiketa Kultarannasta oppilaitokselle. Olimme iltavuorossa laittamassa ruokailuvälineitä kuntoon, kun presidentti Koivisto tuli yllättäen turvamiehensä kanssa. Hovimestari tunsi presidentin, sillä hän oli ollut monet kerrat linnanjuhlissa töissä. Koivisto kysyi häneltä, olisiko mahdollista saada ruokaa.
Hovimestari lupasi järjestää jotain pientä purtavaa, vaikka keittiö oli kiinni.
– Olin tehnyt hänelle lämpimiä voileipiä. Hovimestari pyysi, että tee sinä Mika presidentille sellainen. Niinpä minä lähdin rakentamaan voileipää. Presidentti oli siihen niin tyytyväinen, että antoi parikymppiä juomarahaa ja pyysi vielä toista leipää matkaevääksi. Vähän jäi sen vuoksi mietityttämään, miten ruokahuolto toimi Kultarannassa, hän nauraa.
Tampereella syntynyt Mika Väkeväinen muutti reilut kymmenen vuotta sitten Kangasalle. Taikurin lisäksi juontajana, huutokauppameklarina ja tilausajokuljettajana toimiva yrittäjä sanoo juurtuneensa uuteen kotikuntaansa.
– Kangasala on ihmisen kokoinen paikka asua. Minulle tämä on hyvä maalaispitäjä, vaikka kaupungiksi muuttuukin.
Erityissopimus pelasti valtiovierailun
Myös Kuohijoella Kylä-Mukkulan kulttuurikeskusta isännöivällä Aslak Christianssonilla on torstaina haudattavaan presidentti Mauno Koivistoon liittyvä muisto.
– Olin Lillanissa töissä, kun Manu kävi Tellervonsa kanssa katsomassa Hamletin. Yksi teatterin johtotriosta kahvitti presidenttiparia kulissivarastossa ja keksi, että kun teatterilla on sveitsiläisohjaaja, niin Manuhan voisi ottaa koko teatterin mukaansa pian edessä olevalle Sveitsin valtiovierailulle.
Idea ottikin tuulta, ja kymmenen näyttelijän sekä neljän teknikon joukko alkoi valmistautua Sveitsin matkaan. Kalkkiviivoilla lakko oli kuitenkin vesittämässä koko hankkeen.
– Teatterin tekninen liitto oli lakossa, mutta lähtöä edeltävän yön aikana käytiin neuvottelut, joissa tehtiin erillinen sopimus meille neljälle. Saimme kaikki mahdolliset edut, ja luimme aamulla Seutulan lentokentällä, että olemme töissä ja voimme nousta Zürichin koneeseen, näyttämömestarina muun muassa valoja ja ääniä hoitanut Christiansson muistelee.
