Kaatuneiden muistopäivänä toissa sunnuntaina siunattiin ja haudattiin 38 viime sotien tunnistamatonta sankarivainajaa. Lappeenrannassa pidetty tilaisuus toi Helvi Jousmäelle mieleen oman rintamalle jääneen lähisukulaisensa.
– Aamulla, kun Hannulan lippua nostin, ajattelin, että jospa siellä olisi jo Topi-enokin. Hän katosi Summan taisteluissa.
Myös Jousmäen toinen eno kaatui taistellessaan isänmaan puolesta. Isän, Eino Jousmäen, vei jatkosota kesällä 1941, jolloin äiti-Ida oli seitsemännellä kuulla raskaana Helviä odottaen. Sisarista vanhin, Marjatta, oli tuolloin noin nelivuotias, keskimmäinen Hilkka puolitoista.
Helvin sotaorpous on kuvattuna äidin tekemässä Kodin kynttilät -ryijyssä, jossa on palavien kynttilöiden muodossa kuvattuina kaikki perheen läheisiin kuuluvat jäsenet. Siihen tytärkolmikon kuopus on solmittuna seisomaan arkun päälle.
– Minä synnyin arkun päälle, hän pukee sanoiksi tosiasian.
Eniten kärsinyt
Isäosasto oli Helville pitkään melkein tyhjä kohta, vaikka äiti teki kaikkensa vaaliakseen puolisonsa ja tyttäriensä isän muistoa.
– Makuuhuoneen sängynpäädyssä oli isän kuva. Joka ilta sanottiin hyvää yötä isälle.
Aikuisten puheiden perusteella Helvi-tyttö loi itsestään kuvan, jonka mukaan hän oli perheessä kärsinyt eniten.
– Kun menimme kylään, niin vähän oudommat ihmiset tulivat minulle sanomaan, että tämäkö on se, mikä ei ole nähnyt isäänsä.
– Vasta eläkeiässä, kun pääsin tutkimaan suvun tallettamaa sota-ajan kirjeenvaihtoa, tuo kuva tarkentui. Niistä kirjeistä tajusin, että siskot ovat menettäneet paljon enemmän.
Kypärä löytyi
Isäkuvan muodostaminen jälkikäteen on ollut Jousmäelle hyvin tärkeää. Tässä työstämisessä isän rintamalta perheelleen lähettämät kirjeet ovat olleet todellisia aarteita.
– Kirjeet ovat suora yhteys. Isä oli voimakkaasti tunteva mies, joka kirjoitti lennokkaalla käsialalla, rohkea sotilas, joka keskittyi täysillä maansa puolustamiseen.
Perniön kirkkoherran allekirjoittaman kaatumisilmoituskirjeen löytyminen johdatti tyttären kuulemaan isänsä viimeisistä hetkistä rintamalla.
– Otin yhteyttä kirkkoherraan ja kysyin häneltä, miten isä kaatui. Kirkkoherra sai selville, että Kihniössä asuu mies, Tarmo Rahkola, joka oli vieressä, kun isä kaatui. Kävin Rahkolan luona ja sain tapahtuneesta tarkan kuvauksen. Se oli tärkeää tietää.
Vuonna 2006 Helvi Jousmäkeä kohtasi suuri yllätys, kun hän sai sähköpostia Karvian seurakunnan kirkkoherranvirastosta. Siellä oli myyntiin laitetun pappilan varastoista löytynyt pahvilaatikko, joka sisälsi Eino Jousmäen sotilaskypärän.
– Minulle se on kuin uurna, hän kuvaa kypärää, johon ammus on tehnyt reiän.
Terveiset tulevalle
Helville isän rintamalla kirjoittamista kirjeistä kaikkein tärkein on kellastunut paperi, päivätty 23.7.1941, kahdeksan päivää ennen isän kaatumista. Siinä kirjeessä Eino-isä kertoo nähneensä unta siitä tulevasta, jonka vahvasti aavisteli olevan tyttö, sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. Uni oli ollut niin hauska, että isä oli nauranut herättyään.
Kirjeen lopussa Eino Jousmäki lähettää rakkaimmat terveiset kaikille rakkailleen, sillekin tulevalle.
– Se on oikeasti tervehdys minulle. Kiitän Taivaallista Isää, että Hän järjesti minulle tällaisen lahjan, Helvi Jousmäki sanoo voimakasta liikutusta vastaan taistellen.
Tärkeätä muistella
Helvi Jousmäki kertoi sotaorpoudestaan Sappeen koululla järjestetyssä matineassa. Sotien jäljiltä Suomeen jäi noin 55 000 sotaorpoa.
– Tässä iässä on hienoa, kun on ikätovereita, joille voi sanoa, muistatko. Vielä ihanampaa on, kun toinen sanoo joo. Muisteleminen on tarpeellista ja antoisaa.
– Hyvä hieroja löytää kehosta kipeän kohdan. Myös mielen ja muistin asioita pitää hieroa niin kauan, kun ne ovat olemassa.
Jousmäki oli muutama vuosi sitten mukana Tampereen seudun kaatuneitten omaisten tapaamisissa. Kuuden hengen ryhmissä jokainen vuorollaan kertoi muiden keskeyttämättä tunnin ajan omista kokemuksistaan. Sen jälkeen oli kysymysten ja keskustelun vuoro.
– Siellä itkettiin aika paljon. Meissä seitsenkymppisissä asuu yhä se lapsi.
Monet ihmiset ovat Jousmäen mukaan kyselleet, miksi sotaorvot ovat viime vuosina alkaneet korostaa itseään.
– Nyt on sen aika, kyselijöille on vastattu.
