Taas on kesä tullut, toivottavasti tätä luettaessakin voi niin sanoa. Ainakin viikonvaihteessa saatiin nauttia lämpimistä ilmoista. Niinpä on syytä aloitella taas tämä kesäinen kasvipalstakin. Otan vastaan lukijoiden kysymyksiä ja kommentteja joko suoraan sähköpostiini (info@luopioistenkasvisto.fi) tai lehden toimituksen kautta. Yritän sitten entiseen tapaan vastailla kysymyksiin parhaan kykyni mukaan. Edellisinä vuosina kysymyksiä tuli ihan mukavasti ja niitä jäi vielä varastoonkin tätä kesää varten, mutta uudetkin kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita.
Usein pohditaan otsikon kysymystä, minkä värisiä ovat oikeat sinivuokot. Lapsena minua huijattiin, että metsässä olevat violetit sinivuokot ovat saaneet muurahaisten pissaa päälleen ja muuttaneet sen vuoksi väriään. Voihan toki näin ollakin, sillä kemiasta tiedetään, että happo muuttaa lakmuspaperin värin sinisestä punaiseksi, jos nyt sitten ajatellaan, että sinivuokon kukalla ja lakmuspaperilla on jotain yhteistä. Todellisuudessa sinivuokon kukan väri vaihtelee hyvinkin paljon syvän sinisen ja punaisen välillä.
Ystäväni on jo vuosia lähettänyt minulle kuvia valkoisesta sinivuokosta. Tässä on kyse sinisille kukille tyypillisestä värin puutoksesta. Saman ilmiön voi löytää kellokukilta, kaunokeilta, niittyhumalaltakin, sininen kukka onkin jossain kasvustossa valkoinen. Toinen ääripää sinivuokon värillä on lähes aniliininpunainen vuokko, se joka on saanut muurahaishappoa päälleen. Näitä vuokkoja olen löytänyt ravinteisilta lähes kalkkia sisältävilta alueilta. Oheisista kuvista voi katsella tätä vuokkojen värimaailmaa ja sitten etsiä vastaavia luonnosta. Kylmän kevään ansiosta se saattaa vielä onnistuakin, sillä sinivuokot kukkivat edelleen.
Pälkäneellä tavataan kaikkia kolmea vuokkoa: sini-, valko- ja keltavuokkoa, joista viimemainittu lienee enemmänkin koristekarkulainen kuin vakinainen asukas. Keltavuokon harvinaisuudesta huolimatta se toisinaan risteytyy valkovuokon kanssa ja niinpä yhteisiltä kasvupaikoilta saattaa yllättäen löytää vaaleankeltaisen vuokon. Tällä risteymällä on oma nimensäkin, ternivuokko, sillä sen kukka on erehdyttävän tarkasti ternimaidon värinen.
Yleinen valkovuokkokin on aika omituinen kasvupaikkojensa suhteen. Toisilla paikoilla sen kasvustot peittävät alleen kaikki sopivat ja sopimattomatkin paikat ja sitten toisilta paikoilta sitä saa turhaan etsiä. Luopioisten kylätkin ovat erilaisia: Padankoskelta valkovuokkoa saa turhaan hakea, mutta naapurikylällä Kyynäröllä se on vallannut tienreunat ja koivikot kokonaan. Sama ilmiö on nähtävissä muuallakin. Syytä tähän en tiedä, enkä siksi osaa antaa kysyjälle vastausta. Istutettuna valkovuokko kuitenkin kasvaa hyvin ja leviää ympäristöönkin jopa aarien kasvustoiksi. Maaperässä ei siis pitäisi olla mitään vikaa. Myös valkovuokolla on värimuotoja. Kun tarkasti katsoo, niin kukan terälehdet ovat alapuolelta hieman sinertävät, niinpä joskus löytää myös sinisiä valkovuokkoja. Se on aika hämmentävän näköinen. Tuntuu kuin luonto olisi mennyt sekaisin. Tällaiset vuokot ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, eikä minulla ole edes omaa kuvaa esittää asian vakuudeksi. Valkovuokotkin kukkivat edelleen, joten näitä sinisiä voi ihan hyvin etsiskellä metsässä liikkuessaan.
Vielä yksi vuokkojen kummajainen on kerrottuteriöinen sinivuokko. Vuokon terälehtien määrä vaihtelee hyvinkin paljon, kuten eräs kysyjä oli havainnoinut. Olen löytänyt kuusilehtisiä, mutta myös yli kymmenenlehtisiä teriöitä. Kokonaan toinen juttu on, kun kukan heteet muuttuvat terälehdiksi ja kukka on kuin sininen kehäkukka. Tällä tavallahan koroistekasveja jalostetaan. Luonnonvarainen kehäkukka on kuin pieni keltainen päivänkakkara. Itselläni ei valkovuokon tästä muodosta ole kuvaa, mutta sain ystävältäni sellaisen lainaan ihan tätä juttua varten. Jos löydät kerrotun sinivuokon, niin olisin siitä kovin kiinnostunut, sillä en ole moista komistusta koskaan luonnossa nähnyt.
