Näin kevään ja kesän välimaastossa meillä on erityinen kiinnostus kukkapenkkien hoitamiseen ja huoli kasvien viihtymisestä. Monesti minulta on kysytty, ovatko kukkapenkin karkulaiset vieraslajeja, jotka pitää hävittää ja toisaalta, voiko taas luonnonkasveja siirtää puutarhaan kasvamaan. Yritän jotain vastata näihin huoliin.
Ensinnäkin kaunis kiitos niille, jotka kertoivat löytämistään kerrotuista sinivuokoista. Sähköposteja ja tekstiviestejä tuli useita ja nyt minulla on kutsu eri puolille Pälkänettä ensi keväänä katsomaan kerrottua sinivuokkoa.
Lähetetyt kuvat olivat varsin kauniita ja vähän ihmetyttääkin, ettei sinivuokon kerrottuteriöistä muotoa ole jalostettu puutarhakasviksi. En ainakaan tiedä, että näin olisi tehty.
Näin keväällä luonto on talven jälkeen täynnä kiinnostavia kasveja ja monet ovat kiikuttaneet esimerkiksi sinivuokon kasvamaan pihalleen. Onpa niitä siirretty kokonaan toisille alueillekin.
Tiedän, että Karjalasta evakkoon lähteneilläkin saattoi olla sinivuokon taimi mukanaan omalta pihalta kerättynä. Sekin on tavallista, että sitä siirretään kauas sinivuokon normaalin kasvualueen pohjoispuolelle. Hoidettuna se menestyy, jopa leviääkin.
Tästä tullaankin sitten siihen kysymykseen, saako näin tehdä? Onko luvallista siirtää luonnonkasveja puutarhaan?
Minun tietääkseni sitä ei kielletä muuten kuin rauhoitettujen kasvien osalta, niihin ei saa koskea. Tietysti myös harvinaiset ja uhanalaiset kasvit kannattaa jättää rauhaan.
Kokonaan toinen asia on, menestyykö siirretty kasvi uudella paikallaan. Kataja ainakin on hyvin kranttu ja se pitää istuttaa juuri oikeaan suuntaan ja oikeaan paikkaan, että se menestyy. Turhaan ei luonnonkasveja saa repiä juurineen kasvupaikaltaan.
Tällaisia siirrettyjä luonnonkasveja ovat yleensä kevätkukat, vuokot, imikät, esikot, kullerot. Ne saakin melko helposti kasvamaan ja lisääntymään.
Jostain syystä kesän kukat eivät enää kiinnostakaan samalla tavalla. Kannattaisi kokeilla esimerkiksi kurjenpolvea, kanervaa tai talvikkia. Kasvin siirtämiseen pitää periaatteessa olla maanomistajan lupa.
Toisinpäinkin siirtymistä tapahtuu ja nyt tullaan siihen toiseen kysymykseen, onko kyseessä vieraslaji, jos koristekasvi leviää luontoon. Periaatteessa on, mutta harva koristekasvi aiheuttaa luonnossa suurta vaaraa. Toisaalta jättiputketkin tuotiin meille aluksi koristekasveiksi.
Yleisimmin luontoon leviävät puista vaahtera ja tammi, kukkapenkin kasveista pienet kevään liljat, kiurunkannukset ja voimakkaat pitkäikäiset perennat. Niinpä kaukaakin metsästä saattaa löytää keisarinkruunun tai syysleimun. Yleensä silloin voi katsoa ympärilleen ja miettiä, onko siinä ollut jokin asumus tai onko sinne kärrätty syystöiden jälkeen puutarharoskia. Tämä viimeksi mainittu onkin yleisin syy puutarhakasvien joutumisesta metsään.
Kylien läheisyydestä löytyy joskus näin keväällä jalokiurunkannuskasvustoja, vuohenjuuria, esikoita ja kaihonkukkia. Puistolemmikki on vaikea erottaa tavallisesta luhtalemmikistä, mutta sekin on karkulainen. Useinkaan näistä ei ole luonnonkasveille mitään haittaa ja tällaiselle metsien vaeltajalle ne aina nostavat hymyn suupieleen.
Kokonaan toinen asia on sitten, jos tahallaan levittää koristekasveja luontoon. Sitä en pidä suotavana. Me emme vielä tiedä, mitkä saattavat ryöstäytyä kattamaan koko maiseman niin kuin lupiini tai jättipalsami ovat jo tehneet.
En myöskään suosittele puutarharoskien viemistä metsiin. Parempi tapa on kompostoida ne tai polttaa. Näin estetään esimerkiksi suurien tatarkasvustojen synty samoin angervokasvustot voivat olla pienemmille kasveille tuhoavia.
Nautitaan luonnonkasveista niiden omilla paikoilla ja koristekasveista puutarhoissa, miksi niitä sekoittamaan.
Tuomo Kuitunen
