Se alkoi lukemisharrastuksesta. Kotimaisessa historiakirjallisuudessa edettiin maakunnan tasolta yhä lähemmäs omaa elinpiiriä – kunnes eräänä päivänä pälkäneläinen Mikko Forstén huomasi, että tietty historiallinen paikka piti päästä näkemään omin silmin.
– Siitä tulee ikään kuin tauti. On päästävä näkemään ne kaikki, hän myöntää.
Kymmenisen vuotta sitten alkanut harrastus on saanut Forsténin etsimään – ja löytämään – lukemattomia kiinnostavia kohteita Pälkäneeltä ja lähiseudulta. Niiden jäljille on ollut työlästä päästä, sillä Kynttiläkivestä, Helkakalliosta ja muista vastaavista paikoista tieto on pitänyt onkia pitkälti lukuisista historiakirjoista tai paikallisilta asukkailta ja sen jälkeen vielä paikantaa kohde luonnosta.
Kun väki ikääntyy ja muuttaa muualle, tarinat kuihtuvat pois. Se on Forsténista sääli, sillä juuri paikkoihin liittyvät tarinat viehättävät häntä. Eivät kaikki suinkaan ole maailmaa mullistaneita sankaritarinoita, mutta yhtä kaikki mainioita huomioita seudun historiallisista tapahtumista, ihmisistä ja eletystä elämästä. Niiden kautta metsäretki lasten tai vaikkapa ulkopaikkakuntalaisten vieraiden kanssa saa tyystin uuden ulottuvuuden.
– Usein lasten kanssa olemme ottaneet eväät mukaan ja käyneet retkellä jossakin paikassa, johon liittyy tarinoita. Itselle metsässä liikkuminen on ollut hyvä keino saada raitista ilmaa ja ulkoilua muiden katseilta piilossa – en ole koskaan oppinut kulkemaan tuulipuku päällä kylänraitilla.
Kiinnostavaa löydettävää Pälkäneen seudulla kyllä riittää.
– Täällä on eletty aina – sodittu ja tehty vaikka mitä. Ihan tässäkin on ollut aika erikoinen torpan paikka, täällä kyläyhteisön ulkopuolella. Tässä ympärillä kasvaa kuitenkin poikkeuksellisesti jopa jalopuita, Forstén viittoo ympärilleen.
Metsäalan koulutuksen aikoinaan saanut Forstén kyllä ymmärtää, että metsään lähdölle on monilla nykyisin kynnyksensä – ei ehditä, osata tai uskalleta. Hän toivoo, että epäröivät kuitenkin saisivat kimmokkeen, houkuttimen, uudesta Retkipaikka-palstasta, jonka hän aloittaa Sydän-Hämeen Lehdessä.
Metsässä samoilevan Forsténin katse eksyy takavasemmalle. Ilme kirkastuu samalla hetkellä, kun silmät tavoittavat tutun kiintopisteen metsän siimeksestä.
– Tuoltakin olisi niin hyviä tarinoita, että…
