Puolet vuodesta Iltasmäen mökillään viihtyvä Seppo Hokkanen on tyytyväinen, sillä hänen mökilleen on juuri asennettu valokuitu.
– Tämä tekee tietoliikenneyhteyksistä paljon varmempia, tekniikkaan liittyvää pörssikauppaa aktiivisesti seuraava diplomi-insinööri kertoo.
Myös skype-puhelut enemmän Helsingissä asuvan vaimon kanssa onnistuvat varmemmin valokuidun kautta.
Parempien yhteyksien lisäksi mies pitää valokuidusta myös siksi, että se säästää radioaaltoja.
– Radioaallot ovat luonnonvara ja niitä pitää säilyttää oikeaan tarpeeseen. Kännykkäliikenne tarvitsee paljon aaltoja ja sitten tulee uusia keksintöjä, kuten robottiautoja. Valokuitu on erinomainen apu radioaaltojen säästämiseen.
Miehen sanaan on uskominen, sillä hän on yksi Suomen digitaalisen tietoliikenneverkon uranuurtajista. Hokkanen opiskeli nuoruudessaan diplomi-insinööriksi radiotietoliikennetekniikasta ja teki suurimman osan urastaan Viestintävirastossa ja sen edeltäjissä Telehallintokeskuksessa sekä Posti- ja lennätinlaitoksessa.
– Olen konkreettisesti ollut aloittamassa digitaalisen radioyhteyden Suomessa ja Euroopassa, kun lähetimme linkin Porista Karkun Ellivuoreen. Siitä alkoi digiaika. Emme itse silloin ymmärtäneet hetken historiallisuutta, Hokkanen kertoo.
Se oli vuoden viimeinen päivä vuonna 1970. Seppo Hokkasen tehtävänä oli silloin mitata digitaalinen radiosiirto. Tämä oli hänelle luontevaa, sillä hän oli tehnyt diplomityönsä suunnittelemalla digitaalisen radiosiirron mittauksia.
Myöhemmin mies siirtyi tekemään standardeja kansainväliseen radioliikenteeseen. Eläkepäiviä hän on viettänyt vuodesta 2003 lähtien.
Radiot kiinnostivat jo lapsena
Seppo Hokkanen on aina ollut hyvin kiinnostunut radioaalloista ja radioteknologiasta. Heillä oli kotona sota-ajan jälkeen putkiradio, joka kiinnosti kovasti nuorta poikaa.
– Ihmettelin, mistä ääni tuli ja näin hehkuvat ja tuoksuvat elektroniputket, hän muistelee.
Kun koulukaveriksi sattui sähköliikkeen omistajan poika, kaksikko sai yhdessä ajatuksen rakentaa kidekone. Pojat olivat tuolloin vasta 7-vuotiaita.
Seuraava askel Hokkasen radiotietoliikenneinsinöörin uralla oli putkiradion rakentaminen 13-vuotiaana.
– Sain tuon radion myös toimimaan, mies muistelee hymyillen.
Myöhemmin hän rakenteli pieniä radioita saippuakoteloihin yhdessä luokkakaverinsa kanssa. Aikuisena Hokkanen on toiminut radioamatöörinä ja ollut myös radioamatööritutkintojen johtaja.
Pitkä historia Pälkäneen kesäasukkaana
Seppo Hokkanen tutustui jo nuorena opiskelijana Pälkäneeseen tuttaviensa kautta.
– Ihastuin kovasti siihen, että täällä on paljon järviä ja mahdollisuus kalastaa, Mäntsälässä ja Helsingissä lapsuutensa viettänyt mies kertoo.
Vesistöjen lisäksi hän on aina kokenut Pälkäneen maisemallisesti hienona alueena.
Vuonna 1981 Hokkanen hankki perheineen mökin Iltasmäestä ja on varsinkin nyt eläkkeelle jäätyään viettänyt siellä mahdollisimman paljon aikaansa.
Miehen harrastukset: juoksu, hiihto, melonta, pyöräily, avantouinti, kalastus ja metsissä kulkeminen ovat vieneet häntä paljon luontoon.
Seppo Hokkanen oli nuorempana aktiivinen maratoonari, joka kävi ahkerasti lenkillä. Sittemmin juoksu jäi selkävaivan vuoksi ja muuta lajit ovat saaneet enemmän tilaa.
– Olen tutustunut tähän seutuun hyvin ja viime aikoina olen tehnyt tietoisesti pyörälenkkini eri suuntiin. Määränpäänäni on jokaisella lenkillä käydä tutustumassa johonkin Pälkäneen kylään tai seutuun.
Kulkiessaan luonnossa hän on paitsi nauttinut sen kauneudesta, myös tullut huolestuneeksi ihmisen vaikutuksista luontoon.
– Olen sitä mieltä, että kaunis ja hieno ympäristö pitäisi säilyttää, sillä juuri se vetää ihmisiä Pälkäneelle.
