Samoilla laivoilla matkustivat turistit ja tavaraa kaupunkiin kuljettavat maalaiset
Vanajaveden höyryalusyhtiön Vanaja -niminen laiva aloitti liikennöimisen Tampereen ja Hämeenlinnan välillä vuonna 1867. Valkeakosken kanavan valmistuttua vuonna 1869 yhtiö suuntasi liikenteen myös Roineelle. Kangasalan luutnantti Favorin ja Kiehelän isäntä tajusivat laivaliikenteen merkityksen ja rakennuttivat oma-aloitteisesti Kaivannon laivasillan.
Höyrylaiva Roine lähti tiistai- ja perjantaiaamuisin kello 6.30 Hämeenlinnasta ja saapui reitin toiseen päähän Längelmäelle seuraavana päivänä. Takaisin palattiin torstai- ja sunnuntaiaamuisin.
Liikenne alkoi jäiden lähdettyä toukokuussa ja jatkui lokakuuhun saakka. Uusia yrittäjiä tuli 1870-luvulla ja usko laivaliikenteeseen oli niin suuri, että innokkaimmat suunnittelivat kanavan rakentamista Näsijärven Niihamanselältä Vesijärveen ja sieltä edelleen Vääksyn kautta Längelmäveteen.
Kirkkokuljetuksia ja turismia Vesijärvellä
Sisävesilaivaliikenteessä vallitsi villin lännen meininki ja kilpailu oli kovaa. Yrittäjiä tuli ja meni.
Vesijärvellä Lihasulan isäntä Vihtori Peltonen hankki keväällä 1891 pienehkön, rautaisen höyrylaivan päästäkseen väkineen kirkkoon. Peltosen alus oli kuitenkin säännölliseen liikenteeseen Vesijärvelle liian suuri ja kömpelö.
Uusi yrittäjä oli opettaja O. F. Helin, joka tuli opettajaksi Kangasalle 1895. Hän aloitti matkustajaliikenteen Vesijärvellä Peppi-laivallaan. Helinin alus oli kuitenkin liian pieni ja hidas kesäasukkaiden kiertoajeluihin, minkä vuoksi Helin hankki 25-hengen Pilvenveikon. Nimen opettaja Helin antanut sortovuosien inspiroimana. Myöhemmin Havisevalla rakennettu laiva myytiin Helsinkiin ja tilalle rakennettiin samankokoinen Vesijärvi. Laivan perässä hinattiin Äijän Pää -nimistä lotjaa.
Vesijärvi teki kesäisin turistikierroksia. Matka Havisevalta kirkolle vei puoli tuntia. Myöhemmin, Helinin itsensä luovuttua laivurin toimestaan, hänen poikansa Aarne hankki Ukki-nimisen aluksen. Kesäaikaan Vesijärvellä oli myös muita moottorialuksin liikennöiviä ja kirkkoveneet jäivät pois vähitellen käytöstä.
Rautatie vei kulkijoita
Sisävesilaivoilla matkustettiin, kun haluttiin asioida kaupungissa tai kirkonkylässä, käydä sukulaisten tai tuttavien luona; matkustaminen sinänsä oli sivuasia. Samoilla laivoilla matkustivat turistit ja tavaraa kaupunkiin kuljettavat maalaiset. Paluumatkalla viina virtasi ja laivajuopottelua yrittivät hillitä niin viranomaiset kuin raittiusyhdistykset.
Rautatien laajeneminen vähensi vesikuljetusten kysyntää 1870-luvulta lähtien. Myös Kaivannon kanavasilta rapistui. Sillan ylläpito luovutettiin Johan Sirénille, joka sai periä siltamaksua. Hän olisi halunnut myös anniskeluoikeudet, mutta niitä raittiushenkinen kuntakokous ei suonut.
Vuosisadan vaihteessa vesiliikenne vilkastui uudelleen. Samalla elettiin proomukuljetusten kulta-aikaa. Pälkäne-laiva välitti säännöllistä henkilöliikennettä ja vuonna 1916 Uusi Höyrylaivaosakeyhtiö asetti liikenteeseen Längelmävesi-laivan, joka kulki aina vuoteen 1934 saakka.
Höyryn voimalla kulkevat matkustajalaivat hävisivät vähitellen. Muun muassa Vesijärven matkustajalaivaliikenne päättyi 1920-luvun alussa. Kun asioimismatkoja alettiin yhä useammin tehdä junalla ja myöhemmin myös autolla, osa laivayhtiöistä ryhtyi mainostamaan palveluksiaan turisteille, joille matkustaminen, maisemat ja muu itse matkustamiseen kuuluva olivat tärkeitä.
Turistimatkailun Tampere–Hämeenlinna välillä aloitti Laiva Oy Matkailu 1939. Liikennettä suunniteltiin välille Hämeenlinna–Kangasalan Vehoniemi, mutta sodan syttyminen katkaisi nämä suunnitelmat.
Suomen Hopealinja aloitti matkustajaliikenteen Vanajavedellä uudelleen sotien jälkeen vuonna 1949. Hopealinja ajoi vuosikymmeniä myös reittiä Hämeenlinna-Valkeakoski-Kangasalan Kaivanto. Jossain vaiheessa ajettiin Kaivannosta eteenpäin Orivedelle ja Rönnille saakka.
Tuula Vuolle-Selki
Lähteenä käytetty:
Anttila, Olavi, 110 kehityksen vuotta. Kangasalan historia III v. 1865-1975. Kangasalan kunta. 1987.
Mustonen, Jouko, Hopealinjalla ja runoilijan tiellä: http://matkailijayhdistys.com/PDF%20UUSI/9mustonen.pdf
Kivinen, Jussi, Sisävesien mikrotonnisto. Pienet höyrylaivat Suomen ja erityisesti Kainuun sisävesiliikenteessä 1870-luvulta 1960-luvulle. Jyväskylä Studies in Humanities 299. Jyväskylä 2016.
Lehdet: Hämäläinen 10.9.1968, Hämetär 26.8.1916
