Aitoossa vuosina 1946 ja -47 kansakoulutaipaleensa aloittaneet oppilaat elivät vuosikymmeniä tahoillaan tapaamatta toisiaan sen isommalla joukolla. Kun oppilaat hajaantuivat ensimmäisestä opinahjostaan kuka minnekin, niin seuraavan kerran heitä oli yhdessä ihmettelemässä ajan kulumista vasta tämän vuosituhannnen puolella vuonna 2002. Erossa oli oltu siinä välillä puolen vuosisadan ajan.
Ensimmäistä luokkien kokousta seurasi tapaaminen viiden vuoden kuluttua. Tuon jälkeen yhteisiä muistelupäiviä on järjestetty tihenevässä tahdissa niin. Tänä keväänä koolla oltiin Marja-Liisa Rannan kotona Sahalahdella.
Koulua käytiin
kahdessa vuorossa
On hyvin tavallista, että aikoinaan hyvin tiiviisti yhdessä olleet ihmiset päätyvät tavatessaan puhumaan menneistä. Niin tekivät myös Aitoon kansakoululaiset, joiden opintaipaleen alusta on ehtinyt kulua jo seitsemän vuosikymmentä. Koulumuistoja kerrattaessa tuli huomattua sekin, että yksi muistaa yhden asian, joku toinen toisen asian ja kolmas muistaa väärin.
Se muisto pitää paikkansa, että suuriin ikäluokkiin kuuluneita lapsia oli Aitoonkin koulussa paljon. Siksi koulua piti käydä päivän aikana kahdessa vuorossa.
– Iltavuoro alkoi yhdeltä. Muistan, kuinka syksyllä ja talvella oli jo pimeää, kun pääsin koulusta viideltä. Isä tuli minua vastaan. Hän odotti minua Syrjänharjulla ja veteli samalla tupakkaa. Tupakan hehkuva pätkä oli kuin majakka, jota kohden tiesin pimeässä suunnistaa, Raija Helminen kertoi.
Tulevasta ei
uskalla puhua
Koulutovereiden yhteinen aika alkoi pihalla lauletulla kotiseutulaululla Kesäpäivä Kangasalla. Jo ennen ruokailua keskustelut kääntyivät kouluvuosiin.
– Vanhoja asioita, kouluaikoja on mukava muistella, Marketta Mannisenmäki vahvistaa ja myöntää samalla, että aika kultaa muistot.
– Parempi puhua menneistä, kun tulevasta ei oikein uskalla puhua, Aimo Lehtonen lisää.
Hannu Kouhia tietää kertoa, mitä kansakouluaikojen ottelutulos 38-2 pitää sisällään.
– Silloin oli yleinen tapa, että koulussa pelattiin pesäpalloa. Kerran meillä oli pesäpallo-ottelu Onkkaalassa. Menimme sinne polkupyörillä. Voitettiin ottelu 38-2, syötiin hernekeittoa, papusopaksi sitä silloin sanottiin, ja poljettiin takaisin Aitooseen. Siinä tuli liikuntaa yhden päivän osalle.
