Kuhmalahdella 1917 puhjennut maataloustyöväen lakko johti väkivaltaisuuksiin

Vuonna 1917 lakkoliikehdintä Suomessa oli laajempaa kuin koskaan aiemmin.

Työtaistelut olivat kovimmillaan huhtikuun ja heinäkuun välisenä aikana saaden paikoitellen myös väkivaltaisia piirteitä. Hämeessä eniten työpäiviä menetettiin syyskesällä tapahtuneissa lakoissa Vesilahdella, Ypäjällä sekä Kuhmalahdella. Kuhmalahden lakko oli kaikista Lounais-Suomen lakoista kuudenneksi suurin.

 

Vallankumous avasi patoutuneet tunteet

Venäjän vallankumous loi 1917 yleiset edellytykset Suomen työväenliikkeen voimakkaalle aktivoitumiselle. Uusi poliittinen tilanne mahdollisti sortokauden ja maailmansodan vuosina patoutuneiden emotionaalisten asenteiden laukeamisen. Suuren poliittisen innostuksen myötä työväenliikkeen jäsenmäärä kohosi räjähdysmäisesti. Seurauksena oli samalla poliittisten menettelytapojen äkillinen jyrkkeneminen työväestön keskuudessa. Tämä näkyi keväällä 1917 alkaneena yleisenä lakkoliikehtimisenä sekä yleistä rauhaa järkyttäneinä kurittomuusilmiöinä ja väkivaltaisuuksina. Radikaalia liikehdintää voimistivat lisäksi lukuisat tyytymättömyyden aiheet kuten elintarvikepula ja hintojen nousu sekä puutteelliset asunto-olot.

Puhjenneista lakoista lähes kolmasosa sai alkunsa työaikakysymyksestä ja yli puolessa näistä työntekijät saavuttivat voittoja. Työajan lyhentämisestä oli Kuhmalahdella keskusteltu jo 1907, mutta siitä selvittiin vielä ilman lakkoja. Nyt tilanne oli toinen.

Lakon alkaessa 6.7.1917 Kansan lehti kirjoitti seuraavasti: ”Neuvottelutilaisuuteen, jonka työläiset olivat asettaneet w.k. 26 päiwäksi, ei saapunut, kuin ainoastaan yksi talonomistaja. Wiime sunnuntaisessa t.y. kokouksessa päättiwät työläiset lakon alkawaksi t.k. 6 p. aamuna. Eilen klo 12 päiwällä päättyi aika, johon mennessä maanomistajain on annettawa wastaus. Ainoastaan 5 talollista owat sopimuksen allekirjoittaneet. Tänä aamuna alkoi siis lakko koko kunnassa kaikissa taloissa, jotka eivät ole sopimusta allekirjoittaneet.”

Kuhmalahden lakko oli osittain taitavan agitaation tulosta. Agitaattoreita kävi usein paikkakunnalla ja heistä mainitaan erityisesti Antti Markkasen käyneen yllyttämässä lakkoon. Työväenliike näyttää saaneen mukaansa eniten niitä, joilla ei ollut omaa viljelmää: renkejä, sekatyömiehiä ja irtolaisia.

 

Lakko synnytti väkivaltaisuuksia

Luopioisissa asuneen kaupanhoitaja Sinisalon yllytyksestä lakkoiltiin ensin keväällä Luopioisissa ja hän vaikutti osittain myös myöhemmin kesällä Kuhmalahden lakon puhkeamiseen.

Lakkoilijoiden rivistöt eivät kuitenkaan olleet yhtenäiset. Kaikissa taloissa ei osallistuttu lakkoon, mikä synnytti yhteenottoja. Ratkaisevinta asiassa oli se, että vastapuoli eli työnantajat oli suhteellisesti paljon suurempi määrältään kuin teollisuustyöväen lakoissa. Kun maaseudulla työnantajien määrään lisätään heidän perheväkensä, olivat voimasuhteet kummallakin puolella varsin tasaväkiset.

Lakkolaisten marssiessa mielenosoituskulkueena läpi kunnan sattui pari pahoinpitelyyn johtanutta yhteenottoa, joita puitiin myöhemmin käräjilläkin.

Marssia johtanut Tervaniemen työväenyhdistyksen puheenjohtaja torppari Simo Hietala (k.1918) oli maltillisen linjan miehiä, mutta hän ei pystynyt hillitsemään aatteen innostamaa joukkoaan.

Eräässä talossa oli riittänyt lakkolaisten pois karkottamiseen uhkaus, että elleivät mellastajat poistu, päästetään talon vihainen sonni valloilleen. Tilanne ei kuitenkaan päättynyt aina näin onnellisesti.

Lakkolaisten saavuttua Tervaniemen Mattilan talon kohdalle oli osa kulkueeseen osallistuneista henkilöistä poikennut talon ladolle, jossa talon isäntä Kustaa Aadolf Lehtinen teki heinätöitä yhdessä palvelusväkensä kanssa. Miesten yrittäessä estää työnteon syntyi tilanne, jossa isäntä asettui vastarintaan sillä seurauksella, että häntä mm. lyötiin päähän ja uhattiin aseella.

Myös Kivisalmen kylällä sattui samantapainen tilanne. Mielenosoituskulkueen saavuttua kylälle marssijat pakottivat uhkauksilla Eskolan talon isännän llmari Sadonojan heinäväkineen lopettamaan työnteon. Samassa yhteydessä talon isäntää myös pahoinpideltiin. Lisäksi myös Kuhmalahden kirkolla sattui ”rajunpuoleinen” yhteenotto Yli-Knaapin talossa maatalouslakkolaisten ja talollisten välillä.

Jossain talossa taas kerrotaan isännän sopineen lakkotoimikunnan kanssa ja lakkolaiset jopa leikkasivat hänen rukiinsa talkoilla.

Kuhmalahti ei ollut kuitenkaan poikkeus. Lakot alkoivat saada väkivaltaisia muotoja myös muualla, kun maanomistajat yrittivät saada perheväkensä ja tuttaviensa avulla tärkeimmät työt tehdyiksi.

 

Kuvernööri toimi sovittelijana

Koko maan osalta maatyöväenlakot keskittyivät kahteen maatalouden kannalta tärkeään ajankohtaan, kylvö- ja sadonkorjuukauteen. Maataloustyöväen lakkoihin osallistuneiden määrä oli Hämeessä suurimmillaan heinäkuun puolivälissä, mihin myös Kuhmalahden lakko ajoittui.

Lakosta muodostui varsin vaikea, kun se jatkui pitkään kesken parhaan heinänkorjuuajan. Lakko saatiin loppumaan vasta Hämeen läänin kuvernöörin saavuttua välittäjäksi Tervaniemen työväentalolle 16. heinäkuuta.

Kuhmalahden lakko päättyi 19. heinäkuuta, jolloin hyväksytyn maatyöläisten työehtosopimuksen mukaan talollisten tuli ottaa kaikki lakossa olleet työläisensä takaisin töihin. Lakon päätyttyä ongelmia tämän pykälän kanssa tuli ainoastaan Tervaniemen Mattilan isännän ja tämän palveluksessa olleiden karjakkoharjoittelijoiden välillä. Lakkokomitean julistettua talo uudelleen lakkoon asiasta päästiin kuitenkin sopuun jo seuravana päivänä.

Lakon avulla saatiin maataloustyöväen työaikaa lyhennettyä ja heidän päiväpalkkoihinsa korotus.

 

Lakot edistivät kahtiajakoa

Maatyöläisten lakkojen suurin merkitys oli siinä, että ne varsin huomattavalla tavalla kiihdyttivät kansallista jakautumista. Ne synnyttivät molemmin puolin kaunaa, joka purkautui sisällissodan aikana terroritekoina.

Lakon jälkeen työn saanti ei ollut enää kaikille yhtä helppoa kuin ennen. Paikallinen Aamulehden kirjeenvaihtaja toteaa lakon tuoneen monelle työläiselle puutteen ”asuntovieraaksi”, sekä myös muita ongelmia. ”On itsestään selvää ketkä lakosta tulevat edelleenkin kärsimään. Selvää myöskin on ettei voida vaatiakaan talollisilta vastaisuudessa entistä avuliaisuutta sellaisia kohtaan, jotka vast’ikään kaikin voimin ovat heille kiusaa koettaneet tehdä.”

Heinäkuun lakko jäi ainoaksi lakoksi Kuhmalahdella. Marraskuun yleislakosta ei juuri edes tiedetty ennen kuin se oli jo loppunut. Sen merkitys Kuhmalahden työläisille oli lähinnä mielialaa kohottava. Sosialistilehtien kertomukset saavutetuista voitoista saivat kuitenkin Vehkajärven työväenyhdistyksen järjestämään tämän kunniaksi tanssit.

Kuhmalahden Ison-Pennon Yli-Knaapin elonleikkuuväkeä 1900-luvun alkupuolella.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>