Yksityisyys on ollut Oili Vilo-Pohjan ja Tero Pohjan puutarhan kantava ajatus. Ilman istutuksia eteläinen tontti olisi kuin tarjottimella, mutta vuosien työ on kantanut hedelmää. Rinteestä on rakentunut monikerroksinen pensaiden, puiden, kukkien ja rakennelmien runsaudensarvi, jota kelpaa esitellä kenelle vain.
Istutusryhmät suojaavat ohikulkijoiden – ja tarvittaessa perheenjäsenten tai heidän vieraidensa katseilta. Kukkaloistosta tai veden solinasta voi nauttia kahvikupposen ääressä tai riippumatossa loikoillen. Auringon palvontakin onnistuu somassa pensaiden reunustamassa kolossa.
– Itse luonnehtisin tätä ryteiköksi, kun ei täällä pääse kuin saksien kanssa eteenpäin, Oili Vilo-Pohja naurahtaa.
Vilo-Pohja suosii istutuksissa lehtipensaista ja kukkivista tehtyjä ryhmiä, vesiaiheitakin on kaksi. Kesäkukkia ei juuri ole, vaan suurin osa väriloistosta syntyy perennoista. Takapihan Pohjat ovat jättäneet kasvien osalta liki luonnontilaan, pääosassa ovat terassirakennelmat, kivet ja havut. Yksityisyyden lisäksi helppohoitoisuus on tärkeää, mutta ei niin tärkeää, etteikö puutarha olisi jatkuvassa muutoksen tilassa.
– Toisella kierroksella ollaan. Puutarhan rakentaminen on jatkuvaa omien jälkien korjailua. Rivitalosta muuttaneena tumpelona olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet lupiinin kasvatuksesta alkaen, nainen myöntää.
Puutarhainnostus onkin edennyt pitkälle 15 vuoden takaisesta lähtötilanteesta, jolloin uuden omakotitalon emäntä tuijotti pari vuotta kuolinkamppailuaan käyvää nurmikkoa ja sai ankeuden ensiavuksi perennoja naapureilta. Pikkuhiljaa innostus kasvoi ja mieskin lähti mukaan, kun tarvittiin erilaisia rakennelmia tai maansiirtotöitä. Kolmen lapsen kanssa kotona ollessaan nainen istutti ja kasvatti, raivasi ja siirsi. Vilo-Pohjan mukaan mopo karkasi käsistä jopa niin, että viime syksynä hän suoritti kaksivuotisen viheralan puutarhurin tutkinnon Lepaalla.
Pihanlaitto on rentouttavaa vastapainoa tehdastyölle, eikä nainen anna keskeneräisyyden haitata. Valmista tuskin tuleekaan, siitä huolehtivat alan lehdet, kirjat ja netin puutarhasivut. Talvella haaveillaan, keväällä tehdään työt ja kesällä pääasiassa nautitaan. Vilo-Pohjan mukaan ideointi ja muiden ideoista oppiminen on harrastuksen parhaimpia puolia, siksi puutarhuri halusi avata pihansa muiden nähtäväksi Avoimet puutarhat -tapahtuman ajaksi.
– Omat vierailut pari vuotta sitten olivat antoisia ja mietin, että kehtaanko itse näyttää pihaa. Kun sitten kerran yksi vieras ihasteli puutarhaa – talvella – niin ajattelin, että kai tänne voi kesällä tulla oikein luvan kanssa, Vilo-Pohja toteaa.
Avoimet puutarhat -tapahtuma sunnuntaina 2.7. kello 12–18. Pälkäneellä avoinna Outi Vilo-Pohjan Risunaisen puutarha, Tattarintie 1, maksullinen kahvitarjoilu. Kangasalta ovat ilmoittautuneet Koivistojen kotipuutarha Humisevantie 20:ssä ja Kasvikeräilijän puutarha Haulaniementie 56:ssa.
