Ilma voi olla sateinen tai poutainen, mutta joukko palvelukodin asiakkaita purkautuu kulkuvälineistään Kanerva-kodin eteiseen. Vastaanotto on aina yhtä sydämellinen ja iloinen tervetulotoivotus. Ei tulija koskaan tunne olevansa väärässä paikassa väärään aikaan vaan kuin henkilökunta olisi odottanut juuri tulijaa paikalle.
Aamukahvit ja muhkeat voileivät aloittavat päivän, ja sitten onkin voimistelun vuoro. Kankeille muoreille on uskomattoman suuri tarve venyttää tai supistaa eri jäseniä. Joskus tulee oikein hiki ponnisteluissa, vaikka jonkun kättä särkee tai selkä on kipeänä. Ei mitään hätää kuitenkaan, sillä jokainen jumppaa omaan tahtiinsa.
Kaiken huipentaa voimistelun jälkeen sitten sauna, pesu ja lepohetki rasituksen päätteeksi. Puolen päivän aikaan onkin jo ruokailu. Aaltosen Matti passaa meille jokaiselle eteen ruokaa, juomaa, leipää ja jälkiruokaa kunkin mieltymysten mukaan. On yhtä juhlaa olla kuin ravintolassa kaikin puolin palveltavana, kun useimmat asuvat kotonaan yksin ja kotona itse lämmittävät ruokansa ja tiskaavat astiansa.
Ohjelmassa seuraa vapaata seurustelua, jonka aikana monet kertoilevat tapahtumia monien vuosien ajoilta. Useat ovat ohittaneet korkean 90-vuotisrajan, joten muisteltavaa riittää. Iloinen puheensorina täyttää huoneen ja kun ohjelmaan tulee vielä erilaisia henkilökunnan kehittämiä viihdytyslajeja kuten bingo, levyraati, kuorolaulu tai tietokilpailu, niin aika tuntuu loppuvan kesken.
Kahvia ja pullaa nautittuamme onkin jo kotiinlähdön aika. On taas kerran vietetty torstaikerhon päivä ja odotetaan vain ensi viikkoa ja uuttaa torstaita.
Leila Palo
torstaikerholainen
