Ainakin sään haltiat olivat suopeita, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä siniseltä taivaalta lämmittäen 35. Haltiapäivien viettäjiä Luopioisten Haltialla viime lauantai-iltana. Tuulikin tyyntyi juuri ennen tilaisuuden alkua laskien uuden lipputangon lipun lepoon kylän isähahmon Tapio Körhämön avatessa juhlan.
Perinteen mukaisesti vietettiin aluksi hiljainen hetki kuluneen vuoden aikana poisnukkuneiden kyläläisten ja pitkäaikaisten kesäasukkaiden muistoksi. Körhämö lauloi tunnelmaa jatkaen Mika Toivasen laulun Kurkiaurat. Juhlien tulevaisuuskin on turvattu, sillä todettiin edellä kerrotuin perustein muutaman uuden ihmisen syntyneen vahvistamaan kylän väestöä.
Yhteislauluna kajautettiin ilmoille Hämäläisten laulu. Illan juontajina toimineet Anni Hakala ja Eveliina Virtanen kertoivat ensimmäisiä Haltiapäiviä vietetyn kylän koululla. Sitten juhlan pitopaikaksi vakiintui Haltian pienviljelijäyhdistyksen lato, joka erinäisten kunnostustoimien jälkeen kantaa nimeä Torppa.
Sankarin puheenvuoro
Illan juhlapuhujaksi estradille kutsuttiin Haltialla kesiään viettävä jalkapalloilija Hannu Tihinen. Hän muisteli liki 30 vuoden takaista edellistä esiintymistään – 10-vuotiaana poikana naiseksi pukeutuneena ”Haltian Napakympissä”. Suuren yleisön edessä nuorimies meni niin kipsiin, ettei äitinsä mukaan puhunut vuosiin.
Muuten automatkat Keminmaalta kesäloman viettoon Haltialle olivat Tihisen mukaan aina odotettuja matkoja satumaahan. Hän muisteli oleilua Haltianselän sinisillä laineilla ja upeita polkupyöräretkiä mutkaisilla ja mäkisillä sorateillä ja vaeltelua rehevissä lähimetsissä. Useissa joukkueissa kapteeninnauhaa kantanut entinen maajoukkuepelaaja uskoo kylän ihmisiltä omaksuneensa ominaisuuksia, joilla pärjää maailmalla. Tällaisiksi hän nimesi rehellisyyden, luotettavuuden ja toden puhumisen.
Tihinen on onnellinen siitä, että on saanut itselleen harrastuksestaan ammatin ja päässyt kiertämään maailmaa. Tiedotusvälineissä hehkutetaan aina urheilijoiden menestymisiä. Hän muistutti, että kuitenkin noiden onnistumisien taakse kätkeytyy paljon muutakin – epäonnistumisia ja loukkaantumisia ja muita vastoinkäymisiä. Esimerkkinä hän kertoi omalta uraltaan muun muassa eräässä tärkeässä ottelussa omaan maaliin potkaisemansa maalin.
Rattoisan jutustelun päätteeksi Tihinen pyysi yleisöä laulamaan itsellensä onnittelulaulun, sillä 1.7. on hänen syntymäpäivänsä. Tämän toiveen yleisö toteutti sydämellisesti.
Esityksiä Torpan täydeltä
Eveliina Virtanen ja Päivi Kosonen lauloivat Virtasen kantelesäestyksellä laulun Lilja, ruusu ja kirsikkapuu ja Hectorin kappaleen Vanha polkupyörä. Tämän jälkeen Torpan estradille teki paluun Esko Lehtonen esittäen haitarilla itseään säestäen kappaleen Vapaa mustalainen; hän on orkestereineen takavuosina soitellut useiden Haltiapäivien tanssimusiikin, kuten tänäkin iltana.
Pertti Toivari muisteli runossaan Lorun loppu erästä tapausta Haltian uimarannalla. Kuten monesti, tämäkin tapaus muhi pitkään mielessä ja sai runomuodon – opettavan sellaisen – automatkalla Helsingistä kotiseudulle Haltialle.
Yhteislaulun jälkeen päästettiin itseoikeutetusti ääneen juontaja Anni Hakalan ”ex-kyläpäälliköksi” nimeämä nykyisin Luopioisten kirkolla asuva Anneli Turunen. Hän tarinoi aluksi terveellisistä elämäntavoista ja sitten kokemuksiaan siitä, mitä elämä on, kun on ikääntynyt. Tuskin olivat kuulijoiden nauruhermot rauhoittuneet, kun Vaalerin Raija ryhtyi muistelemaan laulunäyttein höystäen menneiden vuosien Haltiapäivillä vierailleita ”julkkisvieraita”. Siinä kuultiin Elvistä, Irwiniä ja Kutri-Helenaa – arvoitukseksi jäi vain, kuka vierailija esitti Cherbourgin sateenvarjot, ellei se sitten ollut Raija omana itsenään. Virallinen ohjelma päättyi yhteislauluna perinteisesti laulettuun Kukkia-valssiin.
Juhlakansa komennettiin ulos Torpasta nauttimaan pihalla olevan puhvettiteltan antimista siksi aikaa, kun penkit kannettiin ulos. Pian kutsuikin Esko Lehtosen orkesteri yleisöä tanssiin Torpan ”parketille” – kuinkas muuten – Suvivalssiin. Pihalla ilman täytti vilkas puheensorina: onhan tämä tilaisuus tavata tuttuja, joita ei joka päivä tapaa.
Kodassakin paloi nuotio luomassa tunnelmaa rauhallisemmille kesäillan keskusteluille.
Antti Nikkinen
