”Pälkäneen reippaille pojille omistaa tarinansa – Tekijä.”
Teksti on Jalmari Saulin 1925 julkaiseman Ajojahti -kirjan omistuskirjoitus.
Kostianvirran taistelut 1713 ovat käynnissä. Saulin tarina ei liiaksi viivy virran rannoille kaivetuissa kosteissa juoksuhaudoissa, vaan se lähtee nopeassa temmossa tavoittelemaan… niin no lukekaa niin tiedätte.
Kirjaa tuskin saa enää uutena, mutta divareista ja kirjastosta kannatta kysellä. Voin vakaasti vakuuttaa, että se sopii lukemiseksi myös ihan aikuisille ”pojille”.
Hämeenlinnassa syntynyt Jalmari Sauli oli parikymmentä vuotta naimisissa pälkäneläisen Lyyli Allaksen kanssa. Saulin useista teoksista on löydettävissä pälkäneläistä vivahdetta. Kirjassaan Sepi ja Minä Sauli maalailee niin upeasti erämaajärven rannalla vietetyn illan, etten voi uskoa hänen olleen missään muualla kuin Aivujärvellä.
Tuolla järvellä on edelleen viehätysvoimaa. 1970-luvun lopulta alkaen sinne oli talvisin hyvä latu Kankaisten puolesta. Matka järvelle ja takaisin teki hieman alle kymmenen kilometriä, joka oli oiva etäisyys meille pojan vintiöille.
Järven läheisyydestä löytyy pienehkö luola, vai pitäisikö sitä ennemminkin luonnehtia kalliolaavuksi. Tuon paikan tenho on hävinnyt johtuen voimallisesta metsän käsittelystä, mutta on tuonut sen helpoksi löytää.
Mikko Forsten
