Jos et pääse Makukylään, Makykylä hakee sinut

 

Ostokset Suttisen marjatilalla on tehty ja matka jatkuu. Janne Helmikkala katsoo, että kaikki pääsevät hyvin kyytiin.

Laitikkalan yrittäjillä on tarjota paljon kaikenlaista erityisesti kesäaikaan: on marjoja, vihanneksia, mietoja ja vahvoja viinejä, makkaroita, lihaa, juustoja, leipää jos jonkinlaista; on matkamuistoja, kukkia, hilloja ja limonadia.

Makukylän herkut ja erikoisuudet houkuttelevat, mutta tavoittaakseen ne pitää päästä Laitikkalaan. Se taas ei ole yksinkertaista, jos ei omista autoa, sillä tavalliset linja-autovuorotkin ovat nykyään vähissä. Siksi osa pälkäneläisistä on saanut tyytyä katselemaan pelkkiä mainoskuvia, eikä se ole ajan oloon mukavaa.

Neljä laitikkalalaista yrittäjää ja reitin varrella Iltasmäessä sijaitseva Uotilan Leipomo päättivät järjestää asian. He perustivat täsmäkyydin eli palvelubussin, joka vie joka toinen torstai pikkurahalla Makukylään ja sieltä pois.

– Ajatus lähti itämään jo viime kesänä ja nyt se sitten toteutui, kertoo palvelubussin rattia pyörittävä Janne Helmikkala.

 

Ovelta ovelle -palvelua

Makykylän palvelubussi tuo asiakkaat ovelle asti.

Makukylän bussi lähtee Myttäälästä Perkiöntien päästä ja ajaa Onkkaalan linja-autoaseman kautta Kankaisiin ja siitä edelleen Rönnvikin viinimyymälään, mistä ostoskierros alkaa. Paluumatkalla poiketaan Suttisen marjatilalle, Kesänmakuun ja Uotilan leipomoon. Bussikyydin järjestää Helmikkalan Liikenne Oy.

Paikka kannattaa varmistaa varaamalla se etukäteen Janne Helmikkalalta, mutta sitä ei tarvitse pelätä, että jäisi ulkopuolelle. Kuljettajalla on ratkaisu valmiina:

– Jos tulee paljon väkeä, haetaan isompi bussi.

Määritellyltä reitiltä voidaan poiketa tarpeen mukaan. Esimerkiksi Palvelukeskus Kanervasta ja Kostiakodista tulijat haetaan joka kerta ovelta, ja Onkkaalan alueella voidaan muutenkin poiketa ottamaan väkeä kotipihasta, jos pysäkille pääsy tuottaa vaikeuksia.

– Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä ja esittämään toivomuksia – yrittäjien tarkoituksena on tarjota paitsi uusia mahdollisuuksia ostoksilla käyntiin, myös vaihtelua ja virkistystä päivään. Kuka vain on tervetullut mukaan matkaan, Janne Helmikkala selittää.

 

Taskukokoinen kotiseutukierros

Kaisa Pietilä palvele Irja Mäkelää Kesänmaun kassalla.

Matkan aikana bussissa on arvailu käynnissä: Onkohan palvikylkeä Kesänmaussa? Saako Uotilasta tänään pyöreitä limppuja? Ja ennen kaikkea – miten on mansikoiden laita?

Kiirettä ei pidetä, ja se onkin hyvä, sillä joka puodissa on tarjolla jotakin ylimääräistä: kahvila, matkamuistomyymälä, kesänäyttely. Kaikkiin saa poiketa, ja jokaista odotetaan. Kauppakierros on minikokoinen kesäretki, jonka reittiäkin voidaan muutella ja katsella maisemia, jos kellään ei ole kiirettä eikä aikataulua.

– Tykkään tästä kovasti. Lähden mukaan aina, kun vain pääsen, vakuuttaa Irja Mäkelä.

– Tulee samalla tehtyä pieni kotiseutukierros, kun tuo Janne on niin hyvä kertomaan ja tietää kaikki talot ja muut paikat nimeltä, hän selittää.

Viinimyymälästä saa myös limppua. Sanna Määttänen esittele valikoimaa Maija Saariselle.

Maija Saarinen on samaa mieltä.

– Taas olen oppinut vaikka kuinka paljon uutta.– Vieläkös ne seuraavalla kerralla muistat? Hilkka Yltiö kiusoittelee, mutta nyökkää olevansa samaa mieltä.

Hän toivoi tätä jo viime kesänä – että avautuisi Makukylän maailma tavoitettavaksi niillekin, joilla ei ole omaa autoa. Kierros sopii myös hyvin esimerkiksi uusille pälkäneläisille, jotka haluavat tutustua paikkakunnan palveluihin.

Loppujen lopuksi kaikki toivotut tuotteet löytyvät. Mansikkatiskiltäkään ei tarvitse lähteä tyhjin käsin, vaikka vasta seuraava retki lienee mansikkaostosten päämatka.

– Mitenkäs minä tämän mansikkalaatikkoni kanssa selviän? Hilkka Yltiö ihmettelee hetken aikaa, mutta vastaus seisoo jo hänen edessään.

Kuljettaja auttaa nopsasti laatikon bussiin ja kotiin päästyä taas ulos.