– Pysyvää on vain muutos. Samaan virtaan ei voi astua kahdesti, Outi Nummi kiteyttää Muodonmuutoksia ry:n tämänvuotisen näyttelyn ydinajatuksen. Jälkimmäinen lause on myös hänen oman, näyttelyssä esillä olevan valokuvasarjansa nimi.
Mikkolan Navetan näyttelytiloissa esillä olevassa Muutos-näyttelyssä muutosta kuvataan monin eri keinoin ja hyvin monista eri lähtökohdista. Näyttelyn 17 eri taiteilijaa on kukin saanut itse valita aiheensa teemaan liittyen.
– Lähdimme työstämään aihetta viime elokuussa pidetyllä leirillä, jonka teemana oli ilmastonmuutos. Tämä sekä leirin aikana riehunut Rauli-myrsky näkyvätkin selvästi osassa teoksia, Nummi kertoo.
Nyt esillä oleva Muutos-näyttely on kymmenen vuotta toimineen Muodonmuutoksia ry:n kuudes näyttelykokonaisuus. Aikaisempia näyttelyjä ovat olleet Kuolema? (2007), Aistien aitat (2008), Sarastus (2009), Maisema meissä (2011) ja Totuuden kaleidoskooppi (2014).
Tämän kesäisessä näyttelyssä pureudutaan muutokseen ilmastossa, kuntarakenteessa, luonnossa, henkilökohtaisessa elämässä ja ajattelussa. Teoksia on esillä Pytingin yläkerran valtuustosalissa, NavettaKalleriassa, aitoissa sekä Jyvämakasiinissa.
Kunnallistaiteilijat ottavat kantaa
Tiina Poutanen ja Petri Pykäläinen haluavat valtuustosaliin sijoitetuilla teoksillaan kiinnittää huomioita kunnallisen päätöksenteon muuttumiseen ja etääntymiseen. Kunnallistaiteilijat-teokset hätkähdyttävät paitsi taituruutensa, myös kantaa ottavuutensa perusteella.
– Lähtökohtana oli pienten kuntien kuolema. Teoksissani on aina mukana vähän sanomaa ihmisen asemasta sekä erilaisten ihmisten erilaisista asemista, Poutanen kertoo.
Ihmisten ilmeikkyys tai ilmeettömyys teoksissa kertoo omaa tarinaansa. Mutta mitä tekevät karhu ja sammakko päättäjien joukossa?
– Ihmiskeskeisyys tuntuu niin hölmöltä. Termiitit tekevät yhtä hienoja kaupunkeja kuin me ja saastuttavat paljon vähemmän. Päällisin puolin niiden elämä vaikuttaa samanlaiselta kuin meidän elämämme, Poutanen selittää.
Tiede on useimmiten Poutasen teosten lähtökohtana.
– Minusta on kiva tehdä teoksia, joissa on mukana myös todellinen tieteellinen osuus.
Poutanen työskentelee Muodonmuutoksia ry:n työhuoneessa Pytingissä ja hän on heinäkuun jälkipuoliskolta paikalla näyttelyn läheisyydessä.
– Tykkään jutella näyttelyvieraiden kanssa, mutta minua vaivaa alku-ujous, taiteilija naurahtaa.
Leoparttikin kuvaa muutosta
Jyvämakasiinissa on esillä Tiina Poutasen, Petri Nummen ja Outi Nummen installaatio Leopartti nimistötemppelissä. Kuvataiteellisessa osuudessa on Poutasen näkemys Leoparttista, mikä on leopardin aiempi nimitys, ja teos kuvaa osuvasti sanojen monimerkityksellisyyttä ja syvyyttä.
– Ajatus lähti Leopartti-sanasta ja sinkosi sieltä Turkin muinaiseen Ҫatal Hüyükiin, jonka alueelta on löydetty Leopartti-jumalan patsas.
Osa installaatiosta kertoo eliölajien nimien muuttumisesta. Useimmiten tarve nimien uudistamiselle on tullut siitä, että tiede on löytänyt uusia lajeja ja yhteyksiä eri lajien välillä. Petri Nummi on laatinut tekstit, joissa sanotaan muun muassa seuraavaa:
”Ajatus, että olemassa olevaa ei missään tapauksessa voi muuttaa, ei ole kovin kestävä silloin kun käsitykset eliöstä muuttuvat. Vai miten onnistuneena voisi pitää ajatusta, että leijona olisi edelleen jalopeura?”
Leopartti-installaation läheisyydessä on myös Aitoosta kotoisin oleva nuoren taiteilijan, Seela Nyrösen veistos Hyeena.
Nyrönen työsti veistoksen opiskellessaan Oriveden opistossa. Syksyllä hän jatkaa opintojaan Kankaanpäässä kuvataidealan ammattikorkeakoulussa.
– Aloitan siellä, mutta vuoden päästä saatan hakea myös Kuvataideakatemiaan, kuvanveistäjäksi tähtäävä Nyrönen kertoo.
Hyeena on tehty sekatekniikalla. Sen sisällä on harjateräsrunko, lihakset on muotoiltu paperimassasta ja turkkina on hamppukuitua ja sammalta.
– Pidän sekatekniikasta, sillä se antaa vapaimmat kädet luovuudelle. Tässä työssä halusin kokeilla, pystynkö tekemään ison veistoksen ja päädyin vähän harvinaisempaan eläimeen.
Teos yhdistyy Muutos-teemaan ilmastonmuutoksen seurausten myötä.
– Eliölajit levittäytyvät uusille alueille, kun ilmasto muuttuu niille suotuisaksi. Hyeenaa meille ei sentään vielä ole tulossa, mutta shakaalit jolkottelevat jo lähiseuduilla, Outi Nummi kertoo.
Jyvämakasiinin teoksista suurin osa kommentoi ilmastonmuutosta ja ihmisen vaikutusta ympäristöön. Erityisen vangitsevia ja oivaltavia teoksia ovat Katariina Roivaisen ja Anna-Kaisa Ant-Wuorisen videoteos Isännän ääni: keskusteluyrityksiä Raulin kanssa sekä Juha Tyyskän teospari Ilmastonmuutos sekä Sopeutuminen.
Anja Tyrväisen kolmen valokuvan sarja Raulin tytär pysäyttää katsojan pohtimaan ihmisen ja ilmastonmuutoksen paradoksia. Teos on kuvattu Rauli-myrskyn aikana. Heli Mäkisen teossarja muistuttaa planeettamme haavoittuvuudesta.
Aittarakennuksessa teoksia on esillä kolmessa huoneessa. Keskimmäisessä aitassa on Baren Baren -ryhmän installaatio Modificato Abies. Visuaalisesti kaunis ja tuoksuva teos kommentoi havupuiden väistymistä ilmaston lämmetessä. Baren Baren-ryhmään kuuluvat Leena Vainio, Helena Perkiö, Heidi Piippo ja Maija Teppo.
Vasemmassa aitassa on esillä Anne Sillanaukeen teoksia, joissa hän pohtii ihmisen muuttumista, vuorovaikutusta ja kosmisen energian muutosta. Myös Dotti Cichon ja Anitta Toivion videoinstallaatio kommentoi muutosta maailmankaikkeudessa.
NavettaKalleriassa kävijä pääsee tutustumaan Piritta Pääkön teoksiin. Näistä erityisesti Kristallihetki jää mieleen monimerkityksellisenä oivalluksena.
Laatikkoon:
Muodonmuutoksia ry on perustettu popularisoimaan tieteen sanomaa ja edesauttamaan tieteen, taiteen ja yleisön vuoropuhelua. Näyttelyt ovat osa yhdistyksen toimintaa. Näiden lisäksi yhdistys järjestää kaikille avoimia luentoja sekä yhdistyksen jäsenille ja taitelijoille suunnattuja leirejä.
Näyttelyissä on esillä taiteilijoiden näkemyksiä tieteellisistä kysymyksistä. Teokset avaavat uusia näkökulmia.
