Lauluja Suomesta Suomelle

Lottalaulajaisten järjestäjiä lottien perinteisellä valokuvauspaikalla, Nuijantalon portailla

Suomen kansa on kärsinyt ja köyhtynyt, käynyt sotia, menestynyt ja rikastunut, se on valinnut itselleen erilaisia virallisia ja epävirallisia kansallistunnuksia ja etsinyt menneisyydestä miehiä ja naisia esikuvikseen. Kansa on itkenyt ja nauranut itselleen.

Ja koko ajan se on tehnyt lauluja siitä kaikesta.

Pälkäneen Maanpuolustusnaisten yhteislauluilta Lottalaulajaiset kunnioittaa tänä kesänä satavuotiasta isänmaata lauluilla Suomelle ja Suomesta.

– Kansallisrunoilija, -kirjailija, -säveltäjä, -kukka, -lintu ja -puu, kaikille löytyy tunnusomainen laulu, lupaa Lottalaulajaisten juontaja ja ohjelman käsikirjoittaja Kirsti Uotila.

Mutta Suomi on paljon muutakin. Suomi on sauna ja vihta, Suomi on koulutie, Suomi harras virsi ja kaikuva vaelluslaulu luonnossa. Lottalaulajaisissa lauletaan tällä kertaa isänmaan koko kuva.

Lottalaulajaisia vietetään Pälkäne-viikon tiistaina 25. heinäkuuta kello 18.30 Nuijantalossa. Suomen juhlavuoden kunniaksi juodaan väliajalla kakkukahvit. Esilaulajana toimii Korsukööri, jota säestää harmonikalla Matti Huomo.

Entiset lotat ja pikkulotat ovat tapahtuman kunniavieraita.

 

 

Vapauden värien puolesta

Lottalaulajaiset on paitsi yhteislaulutapahtuma kaikille, myös Maanpuolustusnaisten jokavuotinen kunnianosoitus erityisesti Pälkäneen lotille. Laulajaisia vietetään heidän omassa entisessä toimintakeskuksessaan, Nuijantalossa, jossa sijaitsi sekä lottien kokoushuone että tärkeät työtilat.

Lottahenki kumpusi aikanaan valkoisesta suomalaisuudesta. 1920- ja 30-luvuilla ideologinen isänmaallisuus oli leimallinen osa Lotta Svärd -järjestön elämää ja jäsenistö valikoitui sen mukaan.

Talvisodan sytyttyä lottien isänmaallisuus alkoi saada veren, loan, ruudinsavun ja kuoleman lisävärejä. Isänmaata palveltiin sotien aikana oman hengen uhalla ja aatteen palo haaleni. Tärkeimmät värit olivat vapauden sininen ja valkoinen. Työväen naisia osallistui lottatoimintaan, ja yhteistyössä lottien kanssa toimi muita naisjärjestöjä.

Kaikki antoivat kaikkensa, kunnes myöhään syksyllä 1944 lottatyön merkit piti yhtäkkiä hävittää ja unohtaa. Lottalaulajaiset on yksi muistutus siitä, että unohdus oli väliaikainen.