Vehkajärven Nuorisoseura on perustettu heinäkuussa 1917 muutamaa kuukautta ennen kuin Suomi itsenäistyi. Vuosikymmenten saatossa toiminta Vehkajärvellä on aaltoillut hyvinkin aktiivisesta ja monipuolisesta jo lähes seuran hautaamisen partaalle. Tänä päivänä Vehkajärven Nuorisoseura on aktiivinen reilusti toisella sadalla menevän ainaisjäsenen monipuolisesti toimiva seura.
Juhlaviikko alkoi messulla Vehkajärven kirkossa, jonne lähes sata henkeä oli saapunut sanaa kuulemaan. Messun toimittanut Kuhmalahden kyläpappi Markku Viitala toi esiin myös nuorisoseuran roolia kylän yhteishengen ja yhteisöllisyyden luojana.
– Monipuolisesti toimivat ja kansalaiskuntoa nostavat yhdistykset ansaitsevat tulla huomioiduiksi.
Messun aluksi sytytettiin muistokynttilä edellisellä viikolla ajasta ikuisuuteen siirtyneelle nuorisoseuran pitkäaikaisimmalle esimiehelle Reino ”Repe” Lindemanille. Messun päätyttyä Vehkajärven Nuorisoseuran ensimmäisen esimiehen Aili Perkiön haudalle laskettiin kukkavihko kunniavartion valvovien silmien alla. Esko Lahtinen lausui nuorisoseuran omassa lehdessä Pilkkeessä vuonna 1918 nimimerkin Sinikaunokki kirjoittaman runon. Heinäkuoron laulujen päätettyä tilaisuuden kirkonmäellä väki siirtyi kirkkokahveille Vehkajärven kesäkahviolle.
Vehreä luonto, järvet ja Mansikkajuhlat löytyivät juhlakakusta
Virallinen satavuotisjuhlapäivä osui tiistaille. Nuorisoseurantalo Touhulan salossa liehui lippu, ja vastaanottokomitea odotti sataa henkeä syntymäpäiväjuhlille. Juhlapöytään oli katettu keväisen VNS-100 leivontakisan voittajakakku, jonka resepti oli Anne Aholan tuotosta. Kakun vihertävä kermavaahto kuvasi Vehkajärven vehreää luontoa, Kirkkoharjun mustikat järven sinisyyttä ja punaiset mansikat muistuttivat perinteisistä Mansikkajuhlista.
Kotiseututietäjä Kimmo Nieminen kertoi nuorisoseuran ensimmäisten vuosikymmenien historiaa. Kuultiin muun muassa oman talon rakentamisesta, keskustelukerhon keskusteluista ja Mansikkajuhlien historiaa. Vuonna 1927 toimikunta rupesi laittamaan taloasiaa vireille ja ostamaan tonttia nimismies Alatalon johdolla. Talkoilla, ensimmäisten toimintavuosien aikana jäsenmaksuista ja arpajaisista saaduilla rahoilla sekä osin lainarahoilla talo saatiinkin pystyyn. Ensimmäisten Touhulassa pidettyjen Mansikkajuhlien aikaan talo oli vielä pahasti keskeneräinen: ei ollut ovia eikä ikkunoita ja talkoomiehet tekivät lattiaa vielä toisessa reunassa, kun juhlaväkeä alkoi tulla sisään. Vuodelta 1925 jäsenmaksukeskustelusta Kimmo Nieminen oli poiminut mielipiteen: ”Sen, joka ei ole seuran jäsen ja jäsenmaksua maksanut, ei ole oikeutta olla seuran kokouksissa, eikä istua seuran illanvietoissa itseään viihdyttämässä.”
Juhlapuheessaan kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti toi esiin kuinka laajakirjoisesti nuorisoseuraliikkeen yhteisöllisyys ja tasa-arvoisuus ovat olleet suomalaisten arjen ja Suomen rakentajina. Voimat, taidot ja osaaminen yhdistäen on Vehkajärvellä kasvatettu paikallisyhteisön hyvinvointia niin henkisellä kuin aineellisellakin tasolla. Vehkajärvellä on rakennettu yhdessä muun muassa nuorisoseuran talo, koulu, kirkko ja viljamakasiini. Erilaisissa kerhoissa on harrastettu sekä hengen, että ruumiin kulttuuria – keskusteltu, näytelty, laulettu, soitettu, urheiltu. Seppo Unnaslahti muistutti myös siitä, kuinka nuorisoseura on ollut epäpoliittisena hyvien harrastusten järjestönä eheyttämässä ja uudistamassa yhteisöä myös tilanteissa, joissa arjen haavoja on mm. sotien jälkeen jouduttu kiinni ompelemaan. Vaikka perinteiden vaaliminen on tärkeää, Seppo Unnaslahti kannusti nuorisoseuraan myös uudistumaan ajan ja yhteisön tarpeiden mukaan.
Tämän päivän nuorisoseuratoimintaa ja sen tulevaisuutta pohtiessaan Vehkajärven Nuorisoseuran esimies Juha-Pekka Pettersson totesi toiminnan luonteen muuttuneen enemmän yhdessä olon hetkien puitteiden luomiseen, jolloin kiireisessä arjessa voidaan pysähtyä tapaamaan ihmisiä. Nuorisoseura jatkaa edelleen kasvatuksellistakin toimintaa muun muassa digipiirin ja näytelmäryhmän kohdalla. Juha-Pekka Pettersson nosti tärkeänä asiana myös kesäkahviotoiminnan, joka on vuosien varrella antanut ensikosketuksen työelämään jo kymmenille lähialueen nuorille samalla tarjoten arjen kohtauspaikan kyläläisille ja vapaa-ajanasukkaille.
Nuorisoseuran lehdestä Pilkkeestä oli kaivettu historiaprojektin yhteydessä runoja, joilla Esko Lahtinen viihdytti yleisöä. Puheiden lomassa Kaisa Pärnäsen johtama Heinäkuoro lauloi muun muassa nyt kuorolle sovitetun Vehkajärvi-valssin. Lämminhenkinen puheensorina ja nauru täytti salin virallisen osuuden jälkeen, kun ihmiset santsasivat kahvia ja päivittivät kuulumisia tuttaviensa kanssa.
Juhlaviikko päättyi Kolinoihin
Entiset nuoret vehkajärveläiset usein muistellevat vuosikymmenien takaisia tanssi-iltamia Touhulassa, joihin osallistui viisikin sataa henkeä ja väkeä tuli useilla tilausajoilla lähipitäjistä. Nyt oli nuorisoseuran hallitus päättänyt näyttää satavuotisjuhlan kunniaksi, että kyllä Touhulaan väkeä saadaan tänäkin päivänä, kun vain on hyvät esiintyjät. Tamperelainen rautalankabändi The Tracters veti Touhulan salin täyteen tanssivaa porukkaa. Ulkona nautittiin tarjoilutelttojen antimista ja odotettiin pääesiintyjien saapumista. Rekan lava oli muutettu esiintymislavaksi ja kymmenen aikaan sinne nousi Agents solistinaan Vesa Haaja. Jo yhdeksän vuotta Agentsien kanssa keikkaillut Vesa Haaja pitää kesäkeikoista, kun pystyy välillä ottamaan perheen mukaan ja lapset näkevät isän töissä. Soundcheckin ja keikan välissä perhe oli päässyt uimaan Pajulanjärveen hienolta rannalta.
Melkein neljäsataa henkeä nautti pimenevästä kesäillasta ja hyvästä musiikista sekä mukavasta tunnelmasta. Järjestäjät saivat monesta suusta kiitoksia onnistuneista juhlista.
Outi Pettersson
