Tuollainen meilläkin kerran oli

Reino Jalonen kehui Vipikkää niin hyväksi hevoseksi, että sen voisi vaikka omaksi ostaa. Kuva Marjo Korteniitty

Lämmin päivä heinäkuun alkupuolella on Kukkiakodossa varattu erikoisia vieraita varten. Talon asukkaat ja henkilökunta ovat joukolla vastassa, kun heidän kummihevosensa ja niiden saattajat Kaukkalan Ratsastajat ry:stä saapuvat vierailulle.

Suomenhevostammat Vipikkä ja Suvilla kumartavat ystävällisesti päätään taputettavaksi – varovasti, jotta vapisevakin käsi löytää pehmeän värähtelevän turvan ja ehtii kurottua taputtamaan kiiltäväkarvaista kaulaa.

On kuin hevoset ymmärtäisivät, että tässä on nyt poikkeuksellisen arvokkaita olentoja – ihmisiä, joiden kanssa niiden omat esi-isät ja -äidit aikoinaan rakensivat köyhästä Suomesta varakasta ja menestyvää maata. Heille pitää kumartaa syvään, sillä pitkä elämä kovassa työssä on kuluttanut heidät hauraiksi.

Eipä silti, kyllä tammat itsekin saavat kerrakseen kylpeä ihailussa.

– Tuollainen meilläkin kerran oli, moni asukas huokaa ja alkaa kerrata nuoruusmuistoja, joita kosteat tummat hevosensilmät nostavat mielen pinnalle.

 

Vapaaehtoistyötä hevosvoimin

Maanviljelijä Eero Ruljalle hevoset olivat aikoinaan työkavereita. Suvilla ja Marissa Henttinen tulivat sängyn viereen tervehtimään. Kuva Marjo Korteniitty

Kummihevostoiminta on vapaaehtoistyötä, jonka tarkoituksena on tuoda hevosia lähemmäs ihmisten arkea, ja järjestää mahdollisuuksia hevosten tapaamiseen niille, joille se muuten on vaikeaa.

Aitoossa toimiva Kaukkalan Ratsastajat ry. päätti liittyä mukaan Hippoliksen lanseeraamaan kummihevoskampanjaan, joka on samalla osa Suomi 100 -juhlavuotta.

– Valitsimme kohteeksi Kukkiakodon, koska halusimme mielellämme mukaan vanhustyöhön. Kukkiakotoon Luopioisten kirkonkylään on Aitoosta helppo matka eikä siellä ollut kummihevosta ennestään. Ja aivan upeasti kaikki onnistui! kertoo Anne Ahonen, joka osallistui tapahtumaan yhtenä hevosten saattajista.

Kukkiakoto on tehostetun palveluasumisen yksikkö, jonka kaikki asukkaat eivät pysty liikkumaan omin voimin. Hevosten tapaaminen onnistui kuitenkin hyvin avaralla sisäpihalla.

– Kaikki oli järjestetty hienosti, ja henkilökunta oli innostuneesti mukana. Meille tuli heti tosi tervetullut olo, Ahonen kiittää.

– Kukkiakodossa oltiin ihastuksissaan hevosten vierailusta. Puhetta riitti vielä monta päivää vierailun jälkeenkin. Innolla odotamme lisää samankaltaisia tempauksia, kertoo puolestaan Elli Kallioinen Kukkiakodosta.

 

Luottohevoset saivat kunniatehtävän

Suvillan kanssa tuttavuutta tekevä Veikko Mahlio on entinen ravimies ja hevosasiantuntija. Suvillaa pitelee Marissa Henttinen. Kuva Marjo Korteniitty

Kummihevosiksi valikoitui kaksi Luopioisten ratsastuskeskuksen luottoratsua.

– Vaihtoehtoja olisi ollut paljon, mutta me halusimme valita nimenomaan suomenhevoset, koska ne herättävät varmasti eniten kotoisia muistoja. Ne sopivat myös hyvin Suomen juhlavuoteen ja viettävät sitä paitsi omaakin juhlavuottaan, sillä suomenhevosrodun kantakirjauksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta, Anne Ahonen kertoo.

Hilkka Ritari oppi jo pienenä tyttönä käsittelemään hevosia. Niinpä hän silitteli tottuneesti Anne Ahosen pitelemän Vipikän turpaa. Kuva Marjo Korteniitty

Lähes kaksikymppinen Vipikkä on tallilla pienten lasten erityinen suosikki, koska se on aina rauhallinen ja lempeä ja tottunut monenlaiseen menoon ympärillään. Vipikkä on monipuolisesti koulutettu ja ollut muun muassa perinneratsastajien näytösratsuna.

Vipikän kaveri Suvilla on luonteeltaan hyväntuulinen ja utelias, mutta vieraiden kanssa se käyttäytyy rauhallisesti. Sekin on saanut perusteellisen koulutuksen ja suhtautuu luonnostaan ystävällisesti ihmisiin.

– Asukkaita oli tullut sisäpihalle sairaalasängyillä ja pyörätuoleilla, jollaisia hevoset eivät olleet koskaan ennen nähneet. Mutta eivät ne olleet tietääkseenkään, vaan lähtivät rohkeasti tervehtimään. Hevoset selvästi vaistosivat, että nyt kuuluu olla oikein rauhallisesti, Anne Ahonen kertoo.

Hippoliksen puolen vuoden mittaiseen kampanjaan kuuluu yksi kummihevosvierailu valitussa kohteessa. Ahonen arvelee kuitenkin, että yhdistys voisi tuoda Vipikän ja Suvillan Kukkiakotoon toistekin, koska ensimmäinen kyläreissu sujui niin hyvin.

– Oli liikuttavaa huomata, miten hevosten kohtaaminen sai vanhukset puhelemaan, ja miten paljon muistoja heissä heräsi. Emme me ihmiset sellaiseen pystyisikään, hän sanoo.