Aitoon Erämiesten 70- vuotisjuhlaa vietettiin lauantaina 100 hengen voimin seuran majalla. Seuraavan vuosikymmenen jahtionnea pyrittiin vahvistamaan laulamalla yhteislauluja ja karaokea aamutunneille asti. Edellisviikolla yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kataja, vaimo ja seuran jäsen Merja Kataja sekä johtokunnan jäsen Heikki Heino valmistelivat tulevia siivoustalkoita yhdistyksen tiluksilla. Erämiehet ovat ylpeitä seurastaan, jossa ampumaharrastuksella on iso rooli metsästyksen rinnalla.
Yhdistyksellä on 4,5 hehtaaria maata Aitoossa Kajantilan kylän maastossa. Sinne toiminta alkoi keskittyä vuodesta 1978, jolloin rakennettiin maja ja lahtivaja. Neljässä vuosikymmenessä alueelle on sittemmin tehty sauna, ampumarata ja kota.
Vuonna 1986 ryhdyttiin suunnittelemaan uutta ampumarataa korvaamaan vuonna 1960 Syrjänharjuun rakennettua rataa.
– Seuralla oli hyvä visio tulevasta. Entinen paikka oli lähellä kylää, mutta kukaan ei ehtinyt valittaa melusta, kun jo muutettiin kauemmas asutuksesta, Kataja kehuu nykyistä sijaintia parin kilometrin päässä naapureista.
Kesällä harjoitellaan omilla radoilla
Kesä-, heinä- ja elokuu ovatkin vilkkainta aikaa ampumaradoilla. Keskiviikkoisin ja torstaisin ovat harjoitukset kaikille alan harrastajille, ja lisäksi seura järjestää 8 kertaa kaudessa jäsenten väliset ja kerran seurojen väliset ammuntakilpailut. Riistanhoitoyhdistyksen hirviampumakokeita järjestetään kuusi kertaa kesässä. Myös Luopioisten reserviläisjärjestöillä on tilat alueella.
– Radat on suunniteltu niin, että kaikilla radoilla pystyy ampumaan yhtä aikaa, Heino mainitsee.
Radat ja rakennukset pidetään kunnossa talkoilla. Viime vuonna ampumaradalle myönnettiin uusi ympäristölupa, mikä osoittaa, että rata täyttää kaikki ympäristönsuojelulain ja asetuksen vaatimukset.
– Se tehdään mitä vaaditaan. Lait palvelevat tulevaisuutta, ja me olemme nämä ympäristövaatimukset täyttäneet. Meillä on erinomaiset olosuhteet harrastukselle, Kataja painottaa.
Ympäristö ja tavat muuttuvat
Katajasta on hyvä asia, että sorakuopissa räiskyttelyä on vähemmän ja harjoittelu on keskittynyt radoille. Myös metsästys on entistä järjestäytyneempää.
– Ennen sotia metsästys oli villiä. Sotien jälkeen Suomessa syntyi into perustaa metsästysseuroja, Matti Kataja kuvaa.
1900-luvun alussa metsästys oli osa ruuanhankintaa. Nyt useimmille metsästäjille tärkeintä on luonnossa liikkuminen, riistanhoito ja yhdessäolo. Merja Katajaa lajissa kiehtoo luonto ja eläimet.
– Metsästyksen ohessa oppii lukemaan luontoa ja eläinten liikkumista. Erityisen hienoa on metsästää koirien kanssa, harmaita norjanhirvikoiria harrastava Merja Kataja kertoo.
Monet jäsenet ovat aktiivisia myös koirajärjestöissä, ja seura tekee yhteistyötä muun muassa Pohjois-Hämeen kennelpiirin sekä rotujärjestöjen kanssa.
Laulu tepsii saaliittomuuteen
Porukalla metsästetään villisikaa, ilvestä, peuraa ja hirveä. Jos hirvimetsällä ollaan monta päivää ilman saalista, Aitoon Erämiehet järjestävät majalla lauluillan.
– Kaikkea lauletaan Moskovan valoista Eppu Normaaliin. Aina on laulamisen jälkeen tullut saalista, Merja Kataja nauraa ja esittelee nivaskan laulunsanoja.
Harrastajista laji on mitä mainioin, mutta Aitoon Erämiehillä on kuitenkin sama ongelma kuin muillakin metsästysseuroilla: laji ukkoontuu ja akkaantuu.
– Laji kaipaa uutta verta, mutta nuorisoa se ei enää kiinnosta, Heino suree.
Kataja arvelee, että jos nuori voi valita lähteäkö Sappeelle laskettelemaan vai miesten kanssa metsälle, metsästys häviää. Moni hankkii samalla rahalla mieluummin mopon kuin aseen.
Katajan mukaan Aitoon Erämiehet ovat järjestäneet koululaisille luontoaiheisia tilaisuuksia, jotta eräasiat tulisivat tutummiksi.
– Yläkoululaisten kanssa olemme rakentaneet linnunpönttöjä ja tunnistaneet lajeja. Päiväkoti-ikäiset käyvät kodalla paistamassa makkaraa.
Maanomistajia ei voi ohittaa
Katajan mukaan suurin kiitos kuulu maanomistajille jotka ovat suhtautunee myötämielisesti seuran toimintaa vuokraamalla maansa seuran metsästyskäyttöön. Monet rakennuksetkin on pystytetty metsänomistajien lahjoituspuista. Aitoon Erämiehet ei ole kuitenkaan sulkeutunut pelkäksi maanomistajien seuraksi.
– Jäseniä on laidasta laitaan. Noin viidennes on maanomistajia, loput ovat muita paikkakuntalaisia, poismuuttaneita tai muita, joilla on sidoksia Aitooseen, Heikki Heino luonnehtii.
– Jos käytössä ei ole metsästysmaita, ei ole metsästysseuraakaan. Ja metsästys taas on osa elävää maaseutua, Kataja tiivistää.
Vieraslajien karsinta on osa riistanhoitoa
Riistanhoito on paitsi riistaeläinten, kuten lintujen ja peurojen ruokkimista, myös vieraslajien karsimista. Katajan mukaan supikoira hävittää kanalintujen pesiä ja saattaa kantaa tauteja, kuten kapia. Supia metsästetään pitkin vuotta. Kolmen viime vuoden aikana hämäläismetsiin on rynnistänyt uusi mahdollinen taudinkantaja.
– Villisiat voivat kantaa afrikkalaista sikaruttoa, joka sikaloihin levitessään aiheuttaa vahinkoa. Seuran alueella on ammuttu kolme villisikaa. Niistä täytyy ottaa muun muassa trikiininäytteet, koska loinen voi tarttua ihmiseen. Toistaiseksi kantajia ei ole löytynyt, mutta Baltiassa ja Venäjällä on ollut sikaruttoa, Matti Kataja tietää kertoa maarajojen yli tulleesta vieraslajista.
