Menneellä viikolla keskustelin pariinkin otteeseen puutarhan vihanneskasveista. Moni edelleen pitää keittiöpuutarhaa eli viljelee kesävihanneksia ruokapöydän täytteeksi. Juttu siirtyi sitten siihen, mitä oikeastaan syömme eli mihin kasviheimoihin viljelemämme kasvit kuuluvat. Viljojen kuulumisesta heinäkasveihin (Poaceae) olimme samaa mieltä, mutta pitkään saimme kinata rukolasta, joka on viime vuosina noussut keskeiseksi salaattikasviksi ja monessa puutarhassa sitäkin viljellään. Mutta onko se salaatti ollenkaan?
Ehkä liikkeelle voisi lähteä juuri salaateista. Varsinaisesta salaatista on jalostettu niin amerikkalaista kuin eurooppalaistakin muotoa, on tammenlehvä- ja jäävuorisalaattia. Kaikkien näiden alkuperä on lehtisalaatti, joka kuuluu voikukan kanssa samaan heimoon eli sikurikasveihin (Cichoriaceae). Kun salaatti pääsee loppukesästä kasvamaan kukkivaksi, se muuttuu kitkeräksi kuten voikukkakin, sillä se alkaa tuottaa solukossaan karvasta maitomaista nestettä. Rukola sen sijaan kuuluu ristikukkaisiin (Brassicaceae) kasveihin kanankaalin kanssa samaan heimoon. Oikealta nimeltään rukola onkin isohietasinappi. Sen huomaa, jos päästää kasvin kukkimaan. Kukassa on vaaleita terälehtiä neljä kappaletta. Salaattikasvi se voi olla, mutta ei salaatti.
Juurikasvitkin ovat alunperin luonnonkasveja, vaikka eivät meillä esiinnykään kuin satunnaisesti. Porkkanan voi löytää villinä kaatopaikalta tai varastoalueilta, mutta luontaisesti se kasvaa Euroopan eteläosissa. Se kuuluu putkikasvien (Apiaceae) laajaan heimoon ja on siis vuohenputken kanssa samassa ryhmässä. Kaksivuotisena kasvina se kukkii vasta toisena vuonna eli meillä harvoin. Lanttu (eli rypsi) ja nauris (eli rapsi) taas kuuluvat kaalien kanssa ristikukkaisiin eli tuohon laajaan kanankaalin heimoon. Nekin kukkivat vasta toisena vuonna, jos sattuvat jäämään talveksi maahan. Sen sijaan saman lajin toiset jalosteet rypsi ja rapsi kukkivat jo samana vuonna. Samoin retiisi eli retikka kuuluu ristikukkaisiin ja kukkii samana kesänä. Punajuuri sen sijaan on jauhosavikan sukuinen eli kuuluu savikkakasveihin (Chenopodiaceae) kuten sokerijuurikaskin. Sinne sijoittuu myös pinaatti. Raparperi on tatarkasveihin (Polypodiaceae) kuuluva kookas kasvi ja sen sukulaisia ovat hierakat ja pihatatar samoin kuin viljakasvina keliaatikoille kasvatettava tattarikin.
Mielenkiintoinen heimo on koisokasvien (Solanaceae) heimo, koska sen monia lajeja on hyödynnetty pitkään niin ravintona ja lääkkeenä kuin nautintoaineinakin. Monella niistä on hyvinkin myrkyllisiä vaikutuksia, kuten hulluruoholla. Siitä huolimatta tähän heimoon kuuluvat niin tomaatti kuin perunakin, samoin paprika, munakoiso ja tupakka.
Maustekasveissakin on mielenkiintoisia kasviryhmiä. Tilli, selleri ja persilja kuuluvat putkikasveihin, samoin kumina, kirveli, fenkoli ja anis. Salvia, meirami, oregano, iisoppi ja minttu taas kuuluvat huulikukkaisiin (Lamiaceae) kasveihin, heimoon, jossa on paljon myös rikkakasveja kuten pillikkeet ja peipit. Sipulit tietenkin ovat omassa sipulikasvien (Alliaceae) heimossaan ja pavut herneiden kanssa kuuluvat hernekasveihin (Fabaceae).
Keittiöpuutarhan kasvit ovat pitkälle jalostettuja ja sillä tavalla niihin on saatu kokoa, väkevyyttä ja hienoja makuja. Kuitenkin samat kasvit kasvavat edelleen luonnossa jossain päin maailmaa. Se, mistä ne meille ovat päätyneet, onkin sitten ihan toinen juttu. Voivat olla hyvinkin kaukaa tulleita niin kuin peruna Etelä-Amerikasta.
