Maisemakuvat palasivat syntysijoilleen

Maisemakuvia Suomesta rauniokirkon yökonsertissa. Kuva: Eero Mäki-Mantila.
Hanna Al-Saedi järjesti rauniokirkon ulkopuolelle upean lyhtyvalaistuksen.

Viileän ja sateisen kesän päätteeksi lämpö tuntui lauantai-iltana tiivistyvän rauniokirkon seinien sisäpuolelle. Sinne kokoontui kolmisensataa musiikin ystävää kuulemaan, kun Anssi Tikanmäki maalaili musiikillaan suomalaismaisemia.

Ainutlaatuisessa miljöössä säveltäjä ikään kuin palasi sävellystensä syntysijoille luonnon keskelle. Tikanmäki havahtui itsekin Maisemakuvia Suomesta -levyn rakastetuimman Aamu lakeuksilla -klassikon jälkeen siihen, että Kuulialan kulttuurimaisemassa ollaan pitkälti samanlaisessa ympäristössä kuin latomertenkin keskellä: ympärillä vihannoivat pellot, joista kymmenet sukupolvet ovat repineet elantonsa.

Rauniokirkon yökonsertissa kuultiin Maisemakuvia Suomesta -klassikkoteoksen lisäksi maistiaisia muun muassa H2O.fi -levyltä. Tikanmäki huipensi parituntiseksi venähtäneen illan Mika Kaurismäen Arvottomat -elokuvaan sovittamaansa Finlandia-versioon. Mutta kun väki ei suostunut vielä senkään jälkeen poistumaan rauniokirkon lämpimästä tunnelmasta pimeyteen, mies esitti vielä Tuntematon maa -levyltä löytyvän Järvenpään aseman.

– Vaikkei Finlandian jälkeen enää kuuluisi soittaa mitään, Tikanmäki huomautti.

 

Sadepilvet väistyivät ja lyhdyt syttyivät

Kirkkoon järjestyneitä lisäpaikkoja jonotettiin hyvissä ajoin ennen konsertin alkua.

Yökonsertti rakennettiin pienellä riskillä taivaan alle. Vielä viikolla lauantai-illaksi povattiin rankkoja sateita, mutta konsertin lähestyessä ennusteet korjaantuivat niin, että sadekuurot rajoittuivat iltapäivään. Odotuksiin nähden ilta oli upea, vaikka loppukesän tähtitaivas paljastuikin pilviverhon takaa vasta konsertin jälkeen.

Konsertti tarjosi muistutuksen siitä, että musiikkia kuuluu nauttia elävänä – ja että rauniokirkko on Olavinlinnan veroinen esiintymisareena. Lauantai-illassa värivalot korostivat rosoisia kivipintoja, joiden sisällä ei ääni kimpoile, vaan soitto soi joka kolkkaan täyteläisenä. Edes valopylväitä heiluttanut navakka tuuli ei pyörittänyt ääntä, vaan jokainen huilun henkäys ja viulun vaikerrus erottui upeasti.

Yökonsertti muistutti myös siitä, että lasikatettu rauniokirkko olisi ylivoimainen vetonaula Pälkäneelle. Se toisi ainutlaatuiseen miljööseen monenlaisia tilaisuuksia ja keräisi tehokkaasti ohiajajien huomion. Lauantai-illassa rauniokirkko oli Lahdentielle lumoava näky, kun värivalot hohtivat kirkosta, jonka ympärille Hanna Al-Saedin ja apujoukkojen sytyttämät lyhdyt loivat yössä hohtavan helminauhan.

 

Harvinainen ilta myös soittajille

Täpötäyteen rauniokirkkoon kokoontui kolmisen sataa kuulijaa.

Vanhankirkon suojeluyhdistyksen järjestämän yökonsertin 200 lippua loppuivat jo hyvissä ajoin etukäteen. Ovelle saatiin myyntiin reilut 50 lisäpaikkaa, kun kirkkoon sovitettiin Myttäälän lisäpenkkejä sekä irtotuoleja. Kaikki ovella lippuja jonottaneet saatiin sovitettua sisään, mutta yhtäkään penkin kulmaa ei jäänyt tyhjäksi. Kutsuvieraat mukaan lukien kiviseinien sisäpuolelle mahtui kolmisen sataa kuulijaa.

Upea ilta tarjosi harvinaista herkkua myös soittajille, vaikka maisemakuvia esitetään silloin tällöin ulkoilmakonserteissa, muun muassa edellisviikolla Luostolla.

– Mutta sielläkin soitimme katoksen alla ja yleisö istui tunturin rinteillä. Taivasalla olemme tainneet soittaa vain kerran ennemmin, Cannesin elokuvajuhlilla, Anssi Tikanmäki muisteli.

Bändin puhaltaja Masa Orpana pääsi soittamaan lähes kotikirkollaan. 11 vuotta Tikanmäen bändin kanssa kiertänyt kangasalalainen sovittaa syksystä alkaen kalenteriinsa myös teatteria, sillä Orpana on mukana Tampereen teatterin Cats-musikaalissa.