Sydänhämäläistä musiikinystävää on viime päivinä paapottu oikein urakalla. Toissa viikonloppuna pääsi Raikussa nautiskelemaan monestakin laatubändistä ja Tikanmäki maisemakuvineen lumosi öisessä rauniokirkossa.
Viime viikonvaihde ei jäänyt huonommaksi: Merikannon ystävät saivat omansa sunnuntaina ja edellisenä iltana Luopioisten Liekki toi lämpöä hyiseen iltaan tarjoamalla Sir Elwood Trion keikan venetsialaistensa huipentumana.
Liekki on uuden terassilavansa valmistuttua nostanut kuluneena kesänä musiikillista profiiliaan siihen malliin, että siitä voidaan jo puhua seudun ykkösbaarina, mitä tulee musatarjontaan. Saavutusta korostaa se, että ravintoloitsija Hanna Paasio on pitänyt tiukasti kiinni bändi-iltojen maksuttomuudesta.
Samainen Sir Elwood Trio esiintyi edellisenä iltana Tampereella samalla miehityksellä ja tekniikalla. Liput Tampereen keikalle maksoivat 25 euroa, Liekkiin pyöreän nollan. Miettikääpä sitä!
Tunnelmoinnin mestarit aktivoitumassa?
Bändi aloitti keikan hämärtyvässä illassa duona, jossa laulaja Juha Lehteä säesti Junnu Saaresaho koskettimillaan. Heti ensimmäinen biisi, neljännen albumin pakahduttavan kaunis Elisa palautti oitis mieleen, kuinka hieno orkesteri on lavalla. Edellisestä tapaamisesta oli ehtinyt venähtää jo reilut kuusi vuotta.
Terassi täyttyi pikkuhiljaa ja kaikesta näki, että nyt oli lähdetty kuuntelemaan esiintyjää eikä kaljanjuonnin taustamusaa. Yleisö oli naisvoittoinen, mutta ei niin selvästi kuin olisi voinut luulla. Äijätkin ymmärtävät tunnelmoinnin päälle.
Muutaman kappaleen jälkeen saatiin lisää herkkua, kun kokoonpano vahvistui kitaristi Jussi Virtasella. Lisäys toi pelkistettyyn duo-sointiin kaivattua syvyyttä. Samalla vahvistuivat odotukset siitä, että bändi voitaisiin nähdä piakkoin pitkästä aikaa kokonaisenakin. Juha Lehti heitti lisää bensaa liekkiin kertoilemalla uusien kappaleiden äänittämisestä koko porukalla. Lopulta mies jo lupasi, että ”jossain vaiheessa roudataan kaikki soittajat lavalle”. Pari uutta biisiäkin kuultiin, ikään kuin koko bändin aktivoitumista enteillen.
Jo hamalla 80-luvulla perustettu ja Sir Elwoodin hiljaiset värit -nimellä aktiivisesti keikkaillut ja levyttänyt isompi kokoonpano on ollut loputtomalta tuntuvalla tauolla vuodesta 2011 lähtien. Bändi, johon kuuluvat myös basisti Pekka Luomamäki ja rumpali Arttu Leskinen ei ole kuitenkaan missään vaiheessa hajonnut.
Sir Elwoodin hiljaiset värit ei soita biletysmusaa. Lehden laulut ovat pääosin balladeja, joissa tuskaillaan parisuhteen ja rakastamisen ongelmallisuutta tai haikaillaan kotikulmille Kallioon. Liekin yleisön ne saivat parhaimmillaan jopa hartaan tunnelman valtaan.
Ja kun encorena soi Viimeisellä rannalla, mitä voi enää toivoa.
Pitkä yritys palkittiin vihdoin
Keikan päätyttyä eturivissä kuoriutui vilttiensä alta onnellinen ravintolayrittäjä. Hanna Paasiolle Sir Elwoodin hiljaiset värit on nimittäin hänen elämänsä tärkein bändi.
–Kuudelta vielä pelotti, kun vettä satoi. Kun tarjoilimme kahdeksalta ilmaisia grilliherkkuja, tiesin jo, että väkeä tulee. Bonuksena saatiin vielä trio, vaikka duon tilasin. Hieno lopetus uuden lavan ensimmäiselle kaudelle ja kesälle, hän hykerteli tyytyväisenä.
Paasio ei ollut järin huolissaan illan taloudellisesta lopputuloksesta.
–Ei haittaa, vaikka tästä ei tienaisi mitään. Tuntuu hyvältä, kun seitsemän vuoden yritys palkittiin ja sain bändin viimeinkin keikalle.
Kenties se nähdään isollakin kokoonpanolla Pälkäneellä ensi kesänä. Kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen.
