Syyskuun alussa se tapahtuu. Arviolta yhteensä noin 21 miljoonan euron hanke, jolla lähdetään vetämään valokuituyhteyksiä eri puolille Pälkänettä, käynnistyy samanaikaisesti kahdesta eri paikasta. Kahden pilottialueen jälkeen keskustan valokuituverkon rakentaminen alkaa Lastenlinnan ja Paavolanharjun alueilta kohti Onkkaalan keskustaa, mutta samaan aikaan alkaa verkon rakentaminen myös Pälkänevedentiellä kohti Aitoota.
Yhdessä Pälkäneen valokuitu Oy:n kanssa toimii energiayhtiö Elenia, joka siirtää sähkökaapeleita maan alle samaan aikaan valokuituyhtiön kaapelin kanssa.
Monivuotinen projekti on sen verran suuri, että hankkeen pääurakoitsijaksi valittu Exsane hankki käytännön asioiden helpottamiseksi oman toimiston Onkkaalantien varrelta. Konttoriin majoittuu projektipäällikkö Juha Konttisen lisäksi liuta suunnittelijoita, joita kaikkiaan tulee työskentelemään Pälkäneen projektin parissa vajaa kymmenkunta. Naapurioven taakse puolestaan järjestyivät etätoimistolle tilat virolaiselle CorleFi-yritykselle, joka aliurakoi hankkeen maanrakennustyöt parhaimmillaan noin 30 työntekijän ja usean kaivinkoneryhmän voimin.
Järjestelyn myötä projektille tärkeä keskinäinen yhteydenpito eri osapuolten välillä yksinkertaistuu ja esimerkiksi maastokäynneille on helppo suunnata toimistolta. Varsin sattuvasti tärkein kriteeri valokuitua rakentavan firman toimiston sijoittumiselle oli toimiva valokuituyhteys, jota välttämättä tarvitaan muun muassa raskaiden tietokoneohjelmien pyörittämiseen.
Pälkäneen-toimistolle jatkossa päivittäin Tampereelta ajelevalle projektipäällikkö Konttiselle seutu on pitkälti tuttua jo ennestään hänen toimittuaan edellisessä työpaikassaan alueurakoitsijana Pälkäneellä ja Kangasalla.
Tekijät liikkeellä
Exsanen Konttisen mukaan niin työmaat kuin ajoneuvotkin merkitään joko sähkö- ja valokuitutöistä tai kaapelointitöistä kertovilla kylteillä ja tarroilla. Vaikka maanrakennustyöt hoitaa virolaisyritys, on työmaalla sovittu olevan aina paikalla suomenkielinen työntekijä. Halpa hinta ei ole ollut päällimmäisenä maanrakennusurakoitsijaa valittaessa; firma on Virossa ollut merkittävässä roolissa valokuitu- ja sähköverkkojen rakentamisessa. Yrityksellä on pitkä kokemus esimerkiksi mikrokuituputken käytöstä, vaikka Suomessa sen kanssa ollaan vielä melkeinpä lapsenkengissä.
Onkkaalan ja Rautajärven välillä ovat puolestaan liikkeellä syksyn aikana maastosuunnittelua tekevät Exsanen suunnittelijat. Jos heidän käyntinsä jäljiltä maanomistajalle jää joitakin asioita epäselväksi, Konttinen kehottaa ottamaan yhteyttä häneen tai piipahtamaan toimistolla.
– Näin esimerkiksi lupa-asioissa ei tule suotta viivästyksiä. Maanomistajat ovat kyllä olleet hyvin yhteistyöhenkisiä, hän sanoo.
Suurta hanketta viedään eteenpäin enimmäkseen valokuidun ehdoilla: maakaapeloitavaa sähköverkkoa suunnitellaan sen mukaan, mihin valokuitua on myyty. Jos jollakin suunnitellulla alueella ei ole halukkuutta valokuituyhteyden hankkimiseen, jää sähköjen maakaapelointikin runkoreittejä lukuun ottamatta tekemättä. Elenian projektipäällikkö Jukka Laakso uskoo yhteiskaivuun olevan myyntivaltti, joka olisi vielä kovempaa valuuttaa, jos kesä olisi ollut nähtyä myrskyisempi.
Valokuidun myynnistä vastaavan Antti Tirrosen mukaan käsillä alkavat olla viimeiset hetket, jos valokuidun mielii hankkia huokeammalla hinnalla; kun piuhat on kaivettu maahan, nousee tilaushinta muun muassa toiseen kertaan edessä olevien kaivuutöiden vuoksi.
– Uskon, että valokuituyhteys osoittautuu jatkossa aina vain tarpeellisemmaksi ihmisten arjessa. Silti päätöksenteko on voinut ihmisillä helposti viipyä tähän asti. Ymmärtäähän sen toki toisaalta, kun liittymän hinta on kuitenkin 1500 euroa – vaikka sen osissa maksaa voikin.
Välillä myyntimies onkin joutunut kiertämään alueita kahteen kertaan, kun moni on jäänyt mietintävaiheeseen eikä ole saanut ilmoitettua ratkaisustaan valokuituyhtiölle. Ei ihme, että Tirronen toivoo ihmisten aktiivista yhteydenottoa; hanketta yritetään mahdollisuuksien mukaan hienosäätää toiveiden mukaan, mutta valtavaa pelivaraa ei esimerkiksi aikarajojen venyttämisessä yksittäisen kiinteistön kohdalla ole.
Suunnitellun alueen ulkopuoleltakin mukaan pääsee, mutta liikkeellä olisi hyvä olla ajoissa, jotta tulijat voitaisiin huomioida sähköverkkosuunnittelussa.
– Epävarmuus siitä, minne kaapelointi venyy ja paljonko se tulee maksamaan, on yksi näin suuren yhteisprojektin suuria haasteita, kuten suunnitelmien yhdistämisen onnistuminenkin. Asiat pysyvät kuitenkin paremmin hanskassa, kun tässä on yksi yhteinen urakoitsija, Elenian Lehto arvioi.
Elenian suunnitelmissa on maakaapeloida Pälkäneellä lähes 250 kilometriä sähköverkkoa noin 12 miljoonalla eurolla.
Talvi tulee nopeasti
Ensimmäisessä vaiheessa työn alle otetaan noin 80 kilometriä sähköverkkoa ja nelisenkymmentä uutta puistomuuntamoa, jotka pyritään asentamaan heti maastoon oikeille paikoilleen.
– Yritämme muutenkin tehdä mahdollisimman viimeisteltyä jälkeä myös talven aikana, jotta isoilta jälkitöiltä vältyttäisiin, Exsanen Konttinen lupailee.
Sen sijaan ilmajohtojen kaikkia ilmajohtojen ja pylväiden purkutöitä ei tehdä saman tien vaan osittain vasta loppu- tai alkuvuoden aikana.
Tiukan aikataulun vuoksi kartoilta haetaan jo sopivia rakentamiskohteita ensi talvelle; esimerkiksi pelloilla töitä ei voi tehdä kesäaikaan. Ensi vuonna toteutusvuorossa ovat Sappee, Salmentaka, Ihari, Mälkilä, Harhala, Äimälä, Harhala, Laitikkala, Evinsalo ja Puutikkala.
– Näihinkin olisi hyvä saada jo nyt ilmoittautumisia, Elenian Laakso miettii.
Vuodelle 2019 on kaavailtu vielä neljä erillistä projektia, joissa Vuolijoelle, Kuohijoelle, Kyynäröön ja Ämmätsään vedetään maakaapelointia arviolta 60 kilometriä.
Pälkäneen kunnan alueella on noin 2300 vakituisesti asuttua rakennusta, 250 liike- ja julkista rakennusta sekä 3300 vapaa-ajan asuntoa. Valokuituverkkoa on rakennussuunnitelmissa noin 700 kilometriä, mutta laajuus täsmentyy hankkeen edetessä ja liittyjien määrän mukaan. Yhtiön tavoitteena on kattaa verkolla noin 40 prosenttia koko kiinteistökannasta.
