Likimain jokainen, joka on kulkenut Laipanmaahan Haltian kylän kautta, on huomannut vanhojen traktoreiden rivistön heti Hirvijärventielle käännyttyään. Traktoreiden taustalla häärii Haltian Wanhat Moottorivehkeet -yhteisö ja sen nokkamies Tapio Körhämö. Samoilta nurkilta löytyy myös Körhämön pystyttämät metsätyömuseo ja kyläsepän paja.
Körhämön innostus vanhojen esineiden ja perinteen tallettamiseen ei osoita laantumisen merkkejä, vaan päinvastoin museokokonaisuus tuntuu laajenevan ja monipuolistuvan vuosi vuodelta. Lauantaina päästiin tutustumaan sen tuoreimpaan tuotokseen.
Kun Körhämön aiemmat kokoelmat ovat painottuneen kovaan teknologiaan säksättävine koneineen ja savuavine ahjoineen, tuo uusi museo esiin myös maaseudun entisen elämän pehmeämpiä puolia. Museorakennukseksi siirretystä vanhasta ladosta löytyy myös paljon naisväen huushollipuoleen kuuluvaa esineistöä.
Ladon permannolle ja seinustoja kiertäville hyllyille on aseteltu näytille esineitä, joista monen käyttötarkoitus jäisi nykyihmiseltä ilman opastusta hämärän peittoon. Yhdestä puusta koverretut taikinakaukalon ja sahtikuurnan saattaa vielä moni tunnistaa, mutta pelkästään puusta rakennettu rotanloukku on jo visaisempi arvoitus.
–Suurin osa esineistä on meidän omissa nurkissa säilyneitä. Joitakin on saatu myös tutuilta ja esimerkiksi tämän ostin kerran huutokaupasta, kertoo Körhämö osoittaen pientä puutynnyriä.
Kalan- ja ravunpyydyksiä on runsaasti, kalaisan Haltianselän rannalla kun ollaan. Kokoelma esittelee monipuolisesti eri elämänalueita. Ajallisesti tuoreimmat näyttäisivät olevan 1960-luvulta. Vanhimpien tarkkaa ikää ei tietäne kukaan.
Avajaistunnelmaa särvittää tyyliin sopivasti oven suussa soittava paikallinen haitariduo.
Moottorisahamiehet koolla
Uuden museon ohella tapahtuman toisena teemana on moottorisahakeräilijöiden kokoontuminen. Alan miehillä on tapana kerääntyä kerran kesässä esittelemään kokoelmiaan yleisölle ja toisilleen. Samalla vaihdetaan tuoreimman kuulumiset.
Muiden tapahtumien päällekkäisyyden vuoksi keräilijöitä on tällä kertaa niukahkosti, mutta kourallinen sahamiehiä laitteineen on kuitenkin paikalla. Ruoveteläinen Matti Kivistö on kokeneimmasta päästä.
–Olen keräillyt sahoja jo 1970-luvulta asti. Tietotekniikan kehitys on muuttanut tätä harrastusta valtavasti. Internetin kautta kaikenlainen yhteydenpito on helppoa entiseen verrattuna. Toisaalta harvinaisten sahojen hinnat ovat karanneet käsistä. Esimerkiksi tuollaisesta Dolmarista saatetaan pyytää tuhansia euroja, näyttää Kivistö wankel-moottorilla varustettua saksalaista sahaa.
Kivistöllä on myös sahoja, jotka on tehty osittain uudestaan vanhaan aihioon. Esimerkkinä sellaisesta mukana on maailman ensimmäinen sarjavalmisteinen kannettava saha, jonka valmistus alkoi Berliinissä jo 1925.
Joskus kokenutkin keräilijä onnistuu vielä löytämään helmiä.
–Tämä Teles-merkkinen saha tuli minulle pari viikkoa sitten Englannista, Kivistö esittelee tuoretta hankintaansa tyytyväisenä.
Sahojen lisäksi Haltialla pörisevät myös vanhat traktorit ja kilkahtelee sepän vasara, kun Raimo Järvinen takoo pajassa kuumaa rautaa. Iltapäivää kohti selkenevässä säässä yleisölle maistuvat grillimakkarat, pannukahvit ja puhvetin muut antimet.
Uusia, selkiytyneitä suunnitelmia museoalueen kehittämiseksi ei Körhämöllä toistaiseksi ole – ainakaan vielä paljastettavaksi.
–Katsotaan, aina sitä jotain keksitään. Ainakin hevostyökaluja katselen lisää entisten lisäksi. Niissä on se hyvä puoli, että ne säilyvät myös taivasalla.
