”Pälkäneen seurakunnan kirkkoherranvirasto on olosuhteisiin nähden hyvin ja siististi hoidettu virasto. Mainitsemisenarvoisia uudistamistarpeita ei tullut esiin. Työntekijöiden viihtyvyyteen on panostettu – taukotilasta löytyy esimerkiksi nokkaunisänky”, piispantarkastuksen yhteydessä kirkkoherranviraston tarkastanut lääninrovasti Seppo Jarva totesi viimevuotisessa muistiossaan.
Kirkkoherranvirasto palvelee Pälkäneen pappilassa, ja piispantarkastuksen yhteydessä mainittu torkkusänky sen vintillä. Puuportaiden päässä on ovi, johon on kiinnitetty ”Täällä nukutaan” -kyltti.
Yläkerran huone oli aiempien kirkkoherrojen aikaan asuinkäytössä. Nykyisin se palvelee viraston kahvihuoneena – paitsi jos siellä sattuu asumaan harjoittelija tai kesäkanttori.
– Täällä on majoitettu myös saarnamiehiä ja muita vieraita, Iris Marsi ja Kristel Muru-Tanila selittävät oveen leikillään kiinnitettyä kylttiä.
Päivä alkaa Pälkänevedessä
Pälkäneen seurakunnan kirkkoherranvirastolla on erikoinen rutiini. Työpäivä alkaa pappilan saunalta Pälkäneveden rannasta.
– Vahvasti epäilyttää, että (kirkkoherra Jari) Kemppaisen vesilämpömittari näyttää vähän liikaa, toimistosihteeri Iris Marsi epäilee viileästä vedestä noustuaan.
Aamu-uinti tarjoaa tehokkaan startin päivään. Marsilla uintikausi päättyy, kun järviin tulee jäät, mutta talouspäällikkö Kristel Muru-Tanila siirtyy silloin talviuimareiden saunalle Kostianvirralle.
Polku työpöydän äärelle kulkee vuosisatojen ajan jykevöityneiden puiden katveessa. Matkan varrella pappilan lampaat tulevat määkien tervehtimään kulkijoita.
Yleensä jokainen pappilaan tulija ihastelee ympäristöä, sillä miljöö on kuin toisesta maailmasta. Kristel Muru-Tanilan on helppo ymmärtää vieraita.
– Kyllä itsestäkin aamuisin tuntuu kuin siirtyisi ajassa taakse päin.
Kissat, kukat ja lampaat
Pälkäneen seurakunnan kirkkoherranvirasto on hieman toisenlainen virasto kuin mihin nykyihminen on tottunut. Puhelinkeskus ei käske painelemaan numeroita laittaakseen soittajan oikeaan jonoon, vaan puhelu ohjautuu hiippakunnan ainoaan vastaajapalveluun, jos soittoon ei juuri nyt ehditä vastata. Viraston ovella ei ole jonotusnumeroita, vaan pappilan kissa.
Kotoisa ympäristö ja tunnelma on luonnollista, ollaanhan kirkkoherran kotona. Isäntä vaalii nostalgista tunnelmaa muun muassa kupla-Volkkarillaan ja pappa-Tunturillaan.
Pappilan ja viraston rinnakkaiselo on luontevaa. Virastossa ei kuljeta sukkasillaan tai kuiskailla puhelimessa, vaikka oven takana onkin pappilan sali. Iris Marsi ja Kristel Muru-Taanila nauravat, että välillä he saavat toimia kirkkoherran ”sihteerinä” ja muistutella tapaamisista. Ja muiden askareiden lomassa hoituvat myös pappilan kissat, kukat ja lampaat.
– Edelliskesäiset lampaat karkailivat rannan kautta, kun vesi oli matalalla. Jostain syystä ne lähtivät aina omille teilleen silloin, kun pappilassa ei oltu kotona.
”Keränen on meidän tosipomo”
Vieras ei edes kuule naukaisua oven takaa, mutta Kristel Muru-Tanilan kuulo on virittynyt oikealle taajuudelle. Hän avaa tuolinsa takana olevan oven ja pappilan kissa Keränen pujahtaa viraston puolelle. Se osaa naukua viraston väkeä apuun, kun haluaa vinttiin, ulos tai kotiin.
– Keränen on meidän tosipomo ja ainoa, joka saa molemmat pomppaamaan pystyyn. Jostain syystä se ei voi kulkea avonaisen oven kautta, vaan tulee aina suljetun oven taakse naukumaan.
Kerran virastolla etsittiin, mihin loukkuun Keränen on jäänyt, mutta äänen suuntaa ei onnistuttu paikantamaan. Kunnes puhelimeen tuli viesti.
– Miukuva viestiääni oli pakko vaihtaa.
Jos kissaa ei huomioi, se hankkii kyllä huomion itse ja hyppää tarvittaessa vaikka näppäimistölle. Pappilan kissan ansiosta myös luonto tulee virastolle sisään: Keränen nimittäin kantaa pihalta saalistamansa myyrät ja hiiret ihasteltavaksi.
Kodikasta, mutta tehokasta
Seurakunnan kirkkoherranvirastolla ja taloustoimistolla on omat huoneet täynnä asiakirjoja ja mappeja, joiden keskellä helppo keskittyä omiin töihin.
– Kävin juuri Tampereella eräässä uudessa toimistossa. Luulin, että muutto oli vielä kesken, kun kaikki koneetkin olivat kaapeissa. Kyllä minua mietitytti, pystyisinkö työskentelemään sellaisessa avokonttorissa, jossa ei ole ollenkaan omaa tilaa, Kristel Muru-Tanila miettii.
Vaikka ilmapiiri on kodikas, niin nykymaailman kiire pääsee ujuttautumaan hirsiseinien sisälle. Puhelin ja sähköposti rytmittävät työtä niin, että usein työn alla on kerralla monta tehtävää. Asiasta toiseen pomppiminen syö joskus tehokkuutta.
Iris Marsi miettii, onko hektisyyden tuntu tullut tekniikan mukana. Kun hän aikanaan aloitti seurakunnallisen uransa Sahalahdella, vastaavat tehtävät ehti hyvin hoitaa osa-aikaisena.
– Ensimmäinen vakanssini oli osa-aikainen sivutoiminen kanslia-apulainen, hän nauraa.
Vielä villimpiä ovat nykyiset tehtävänimikkeet, jotka ovat muuttaneet työnhakuilmoitukset mahdottomiksi ymmärtää.
– Myös hautausmaat voivat tulevaisuudessa olla metkoja. Ennen hautakivissä luki, että tässä lepää nahkuri tai suutari, jatkossa controlleri tai sisällöntuottaja, kaksikko nauraa.
Kolkuttavalle avataan
Pälkäneen seurakunnan kirkkoherranvirastossa vallitsee aika lailla erilainen meininki kuin Kirkkonummella, jossa Kristel Muru-Tanila aloitti seurakuntauransa 23 vuotta sitten.
Isommassa seurakunnassa saatettiin vetää ovi kiinni vaikka ihmisten nenän edestä, kun työpäivä tuli täyteen. Pälkäneen viraston ovi sen sijaan on auki, vaikka on keskiviikko, ja virasto virallisesti suljettu.
– Puhelinvaihde menee virastoajan jälkeen kiinni, mutta silloin ihmiset soittavat Kemppaiselle tai meidän omiin numeroihin. Minusta meidän kuuluu olla tavoitettavissa silloin, kun ihmiset seurakuntaa tarvitsevat, sillä meidän puoleemme käännytään elämän suurimmissa iloissa ja suruissa, Kristel Muru-Tanila miettii.
Pappilassa asustavan kirkkoherra on monesti vaikea erotella, mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa. Muru-Tanila tunnistaa itsessään hieman samaa. Kännykän mukana työt seuraavat myös kotiin. Talouspäällikkö myöntää, että työsähköpostia tulee luettua myös iltaisin ja lomalla.
– En käytä poissaoloviestejä, sillä monet asiat on helpompi hoitaa heti tai lähettää eteenpäin, eikä kasata kaikkea odottamaan lomalta paluuta.
Hän sanoo, että maailmalla ihmetellään suomalaista työelämää: täällä lomaillaan viisi, kuusi viikkoa ja tehdään niin lyhyttä päivää, että useat ovat kotona iltapäivällä viideltä. Suomessa ollaan vasta menossa siihen suuntaan, joka on arkea esimerkiksi Suomenlahden toisella puolella.
Leppoisa ilmapiiri kiteytyy torkkusänkyyn
Pappilan leppoisa ilmapiiri kiteytyy viraston kahvihuoneen torkkusänkyyn.
– Kemppaiset sen ovat jostain Hyvinkään aitiotuvasta pelastaneet ja kunnostuttaneet Jokelan vankilassa, Iris Marsi ja Kristel Muru-Tanila esittelevät.
Lasten kasvettua sänky jäi viraston vintille nokkaunisängyksi. Se ei palvele päivittäin siestan vietossa, vaan lähinnä poikkeustapauksissa.
– Joskus, jos on tullut aamukahdeksalta töihin ja on vielä illalla kokouksia, niin ei viitsi välissä lähteä kotiin, vaan voi oikaista hetkeksi ja lueskella sähköposteja selällään, Kristel sanoo.
Sängyn ahkerin käyttäjä on Keränen.
– Jos sattuu villatakin jättämään sängylle, niin voi olla varma, että kissa asettuu sen päälle nukkumaan.
Enemmän torkkusänky on kuitenkin koriste tai vitsi. Ja sängyn natina kyllä paljastaisi päiväunille käyneen.
– Ehkä torkkusängyn pitää olla kuin kirkon penkki: hieman epämukava, jottei siinä nukkuisi, kaksikko nauraa.
Pienessä virastossa osattava paljon
Pälkäneen pappilan virastosiipi on rakennettu vuonna 1937. Ensimmäinen kanslisti seurakunnalle palkattiin reilut 40 vuotta sitten. Siihen saakka kirkkoherra hoiti viraston asiat.
– Vielä Varmavuoren aikaan virastolla asioivat otettiin vastaan pappilan pääovella, Kristel Muru-Tanila tietää.
Hän vastaa seurakunnan hallinnosta ja talousasioista, Iris Marsi hoitaa puhelinvaihteen, laskutuksen ja monenlaiset muut tehtävät, kun asiakkaat hakevat virastolta virkatodistuksia, tekevät tilavarauksia, palauttavat avaimia ja hoitavat avioliittokuulutuksia.
Monenkirjava tehtäväkenttä vaatii viraston väeltä osaamista, jotta voi tarvittaessa tuurata toisiaan. Luopioisten virastoa, seurakunnan kirjanpitoa ja palkanlaskentaa hoitaa Sari Janhunen, joka tarvittaessa rientää Luopioisten seurakuntatoimistolta pappilaan.
Vaikka työ on siirtynyt koneiden ruudulle, niiden taakse ei voi piiloutua. Kiireet saavat jäädä, kun seurakuntalaiset tulevat hoitamaan asioitaan ilon tai surun merkeissä.
Virasto pitää seurakunnan pyörimässä. 15 työntekijää ja kymmenet vapaaehtoiset voivat keskittyä ’oikeaan’ työhön seurakuntalaisten parissa, kun paperityöt hoidetaan virastolla. Pappien, kanttoreiden tai diakonien vahvuudet ovat jossain muualla kuin paperitöissä, ja siksi toimiston väki hoitaa tarvittaessa heidän puolestaan vaikka matkalaskutkin.
