Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen trendi, joka vaikuttaa vahvasti Suomessakin. Kaupunkiseudut ovat vetäneet asukkaita reilun puolen vuosisadan ajan. Samalla maaseutu on hiljentynyt.
Keskittymiskehitystä on vastustettu Suomessa vuosisatojen ajan. Ennen keskustalaista ”koko maa asuttuna” -politiikkaa asialla oli kruunu.
Ruotsissa nähtiin, että Suomesta revittävät verotulot kasvavat, kun korvista raivataan uusia kaskipeltoja. Hämäläiset menettivät Keski-Suomen erämaansa, kun muun muassa savolaiset alkoivat asuttaa niitä. Siihen saakka näiltä rannoilta oli matkattu pari kertaa vuodessa vesiteitä pitkin jopa satojen kilometrien päässä sijaitseville metsästysmaille. Turkiseläinten nahkat olivat maailmalla haluttua tavaraa.
Pälkäneeltä käytiin kansainvälistä kauppaa, koska kulkuyhteydet olivat sen ajan mittapuulla hyvät. Kauppiaat kulkivat vesireittejä pitkin kaukaakin täkäläisiin turkiskyliin, joissa nahkat osattiin käsitellä helposti myytäviksi.
Maatalous tehostui, kun peltoja alettiin lannoittaa karjan lannalla. Työkalujen kehitys helpotti maan muokkausta ja kasvatti satoa. 1900-luvulla ei enää olisi tarvinnut raivata lisää korpia viljelysmaaksi, mutta vanhaan konstiin turvauduttiin edelleen kriisien jälkihoidossa.
Sekä sisällissodan että toisen maailmansodan jälkeen kansakuntaa rauhoitettiin maata jakamalla. Sisällissodan hävinnyt osapuoli oli tyytyväinen, kun entiset maattomat saivat repiä leipää omilta pientiloiltaan. Toisen maailmansodan jälkeen maita lohkottiin Karjalan evakoille ja vuosikausia rintamalla viettäneille nuorukaisille, joista monilta olivat jääneet koulut käymättä ja ammatit hankkimatta.
Suomen kaupungistuminen purkaa sotien jälkeen syntynyttä yhteiskuntarakennetta, joka ohjattiin pitkin korpia. Sivukulmien pientiloilla syntyneille ei enää riittänyt töitä, kun maa- ja metsätalous koneellistuivat nopeasti. Suomen kaupungit eivät teollistuneet samaa tahtia, joten sadat tuhannet suuntasivat muun muassa Ruotsin tehtaille.
Moni tämän päivän iso kaupunki oli vielä muutama sukupolvi sitten pieni kylä. Esimerkiksi Jyväskylässä asui 1900-luvun vaihteessa 3000 ihmistä ja sotien aikaan 10 000. Nyt asukasluku on lähes 140 000.
Kaupunkien kasvu on kiihtynyt 1990-luvulta alkaen, kun tietotekniikan kehitys on luonut uudenlaista tietotyötä. Yksi voimakkaimmin kasvavista on Tampere, josta rakennetaan määrätietoisesti maan kakkoskeskusta.
Jos Kangasala ja Pälkäne pelaavat korttinsa oikein, ne pääsevät kasvubuumiin mukaan. Tampereen rajan tuntumaan kaavoittava ja rakentava Kangasala saa jo osansa. Pälkäne puolestaan rakentaa kaupunkia paremmat tietoliikenneyhteydet, joiden ansiosta voi asua ja tehdä töitä maaseutumaisessa miljöössä.
Koko kuntaan rakennettava valokuituverkko on iso investointi. Toimivilla yhteyksillä voi olla muuttajalle ja asunnon ostajalle suuri merkitys. Myyjät eivät tätä näytä vielä oivaltavan. Pälkäneeltä kaupitellaan tällä hetkellä yli 70 asuntoa. Niistä parin myynti-ilmoituksessa kerrotaan, että kiinteistössä on tai siihen saa 1500 eurolla valokuituliittymän. Markkinointi hoidettiin jo turkiskaupan aikaan paremmin.
