– Tällaisesta kutsusta ei voi kieltäytyä. Ensimmäistä kertaa lukiolaiset ovat näin aktiivisia, sivistyslautakunnan puheenjohtaja Rainer Zeitlin kiitteli Parempi Pälkäne -keskustelutilaisuuden järjestänyttä lukion äidinkielen kurssia.
Tilaisuuden lähtökohta oli poikkeuksellinen, sillä koollekutsujana toimivat nuoret. Yleensä kunta yrittää kuulostella, mitä nuorilla olisi sanottavanaan. Silloin osanotto ja keskustelu jäävät helposti tiistai-iltaista laimeammaksi.
Nuoret saivat auditorioon paikalle suuren osan valtuutetuista sekä kunnanhallituksen ja sivistyslautakunnan jäsenistä. Lisäksi lukion ja nuorten asioihin pureutunut tilaisuus kiinnosti joukkoa kuntalaisia ja lukiolaisia.
Illassa syntyi erinomaista vuoropuhelua lukiosta sekä nuorten vaikuttamiskanavista ja -keinoista.
Hyvä henki ja välittävät opettajat
– Olin ala-asteesta alkaen halunnut ilmaisutaidon lukioon. Tampereella lukuaineiden ryhmissä oli 35–36 opiskelijaa, eivätkä opettajat tunteneet opiskelijoita tai heidän vahvuuksiaan. Opiskelijoita oli niin paljon, etten saanut niitä ilmaisutaitokursseja, joiden vuoksi olin sinne hakeutunut. Ykkösen puolivälissä vaihdoin Pälkäneen lukioon. Se oli paras päätökseni ikinä. Täällä olen saanut opettajilta sitä tukea mitä tarvitsen, Ella Haakana kertoi.
Toisen vuoden opiskelija pitää pikkulukion valttikortteina hyvää henkeä ja välittäviä opettajia. Samaa ovat toistaneet Parempi Pälkäne -projektissa maailmalta terveisensä lähettäneet entiset opiskelijat. Ja samaa kertoivat monella suulla nykylukiolaiset tiistain keskustelutilaisuudessa.
Rainer Zeitlin piti keskustelun lähtökohtaa poikkeuksellisena.
– Ensimmäistä kertaa keskustellaan siitä, miksi opiskelijat jäävät Pälkäneelle, eikä siitä, miksi täältä lähdetään muualle. Mitkä ovat ne hyvät asiat, jotka kiinnittävät nuoret lukioon.
Hän lupasi sivistyslautakunnan puheenjohtajana sitoutua siihen, että Pälkäneen lukio säilyy ja kehittyy.
Onko huono maine itse luotu harha?
Parempi Pälkäne -illassa viriteltiin keskustelua lukion maineesta. Se on niin kehno, etteivät kaikki kehtaa kertoa kaupunkien erikoislukiolla ylpeileville kavereilleen, missä opiskelevat.
Kunnanvaltuutettu Jyri Kankilan mielestä lukiolla on ollut aina huono maine, vaikkei se ole koskaan pitänyt paikkaansa.
– Ehdotan, että lopetetaan Pälkäneen lukion huonosta maineesta puhuminen tähän iltaan.
Kankila oli omana lakkiaiskeväänään yksi Pälkäneen lukion kuudesta kuusi laudaturia kirjoittaneesta valkolakista.
– Kun olin valitsemassa lukiota, Pälkäneellä oli sinä vuonna paljon reputtaneita. Ehdin jo hakea ja päästä Kangasalan lukioon, mutta tulinkin viime hetkellä Pälkäneelle. Olen ratkaisuuni tyytyväinen.
Opiskelijakunnan hallitusta johtava Anette Knuutinen päätyi Pälkäneen lukioon samalla tavalla.
– Olin lähdössä Kangasalle, mutta kesällä aloin miettiä, miten kulkeminen onnistuisi. Oma lukio alkoi tuntua tutulta ja kodikkaalta. Nyt en enää mistään hinnasta vaihtaisi Kangasalle. Täällä on mukava ilmapiiri, mielettömiä opettajia, tuttuja kasvoja ja vähän vieraitakin.
Salibandya harrastava abiturientti arvostaa myös sitä, että koulun ja urheilijan arki on helppo sovittaa yhteen.
– Urheilijat huomioidaan hyvin ja lukujärjestys mahdollistaa aamutreenit. Sali on yleensä esimerkiksi salibandyn pelaajien ja koripalloilijoiden käytettävissä, opiskelijakunnan hallitukseen kuuluva Tim Myllö esitteli koulun arkea.
Jokainen opiskelija on lukion käyntikortti
Jyri Kankila kertoi arvostaneensa ja suositelleensa kotikylän pikkulukiota, jossa ei ole samanlaisia menestyspaineita kuin isommissa lukioissa. Perheen kaikki kolme lasta päätyivät silti muualle lukioon.
– Nykyisin lukioiden kilpailutilanne on entistä kovempi.
Myös Tiina Kokkolan neljästä lapsesta kolme suuntasi Tampereen erikoislukioihin.
– Siellä suorituspaine on tosi kova. Myös lähtötaso on kovempi, ja siksi kirjoitetaan helpommin hyviä tuloksia.
Kunnanhallituksen puheenjohtaja Eero Laesterän mielestä lukion maine ei kiinnosta ketään muita kuin pälkäneläisiä, jotka katsovat keväisin iltapäivälehtien listauksista, mikä on oman lukion sijoitus.
– Lukion maineen teette te lukiolaiset niille yhdeksäsluokkalaisille, jotka parhaillaan miettivät, mihin hakeutuvat opiskelemaan.
Lukion opiskelijakunnan hallitusta johtava Anette Knuutinen oli samoilla linjoilla:
– Jokainen opiskelija on lukion käyntikortti. Meidän pitää itse ryhdistäytyä ja puhua positiivisesti lukiosta.
Moni parantaa lukiovuosien aikana
Opiskelijat ja päättäjät olivat yhtä mieltä siitä, etteivät kirjoitustulosten perusteella tehtävät listaukset anna oikeaa kuvaa lukion tai lukiolaisten työstä.
– Tampereen lukioon tarvitaan ysin keskiarvo, mutta Pälkäneelle pääsee heikommillakin arvosanoilla. Vaikka koulun tulokset olisivat häntäpäässä, moni pystyy parantamaan lukiovuosien aikana, toisen vuoden opiskelija Tyyne Rantanen muistutti.
– Pälkäneen lukio ei ole massalukio, vaan täällä otetaan yksilötkin huomioon. Olennaista on se, mitä kolmessa vuodessa tapahtuu, kunnanvaltuutettu Tom Hirmukallio sanoi.
Tim Myllö sanoi, ettei arvosanojen takaa näy se taistelu, mitä moni huonommalla keskiarvolla lukion aloittanut vuosien aikana käy. Matalan kynnyksen ansiosta koulu saa opiskelijoita myös Kangasalan, Tampereen ja entistä enemmän myös Hauhon suunnasta.
– Monet tutut menivät Hämeenlinnaan arvostetumpiin lukioihin. Minuun pieni lukio teki heti tutustumiskäynnillä vaikutuksen. Opettajat ja vanhemmat opiskelijat olivat mukavia ja jotenkin avoimempia, hauholainen ensimmäisen vuoden opiskelija Vilma Nieminen kertoo.
Riittääkö taso korkeakouluihin?
– Jos korkeakouluun haetaan jatkossa lukion arvosanojen perusteella, antaako lukio sellaiset eväät, että jatko-opintopolut aukeavat, valtuuston puheenjohtaja Mirva Kittilä kysyi.
Eero Laesterä sanoi, että omassa lukiossa pärjääminen ei välttämättä riitä kovassa maailmassa.
– Päästötodistus ja ylioppilastutkinto kuvaavat oppimisen tasoa. Minä ajattelen opinpolkua kokonaisuudeksi varhaiskasvatuksesta ylioppilastutkintoon. Siinä ei saa tulla katkoksia, vaan kaikki tekevät töitä saman nuoren hyväksi, Rainer Zeitlin sanoi.
Anette Knuutinen piti tärkeänä, että lukio erottuisi selkeästi yläkoulusta, jotta opiskelijat kokisivat ottavansa askelen lukioon ja menevänsä eri kouluun.
Outi Viitanen piti oman kylän lähilukiota turvallisena vaihtoehtona murrosvaihetta elävälle nuorelle.
– On hyvä, että saa asua kotona ja keskittyä opiskeluun. Opiskelijaelämää ehtii kyllä viettää myöhemmin.
Luontoa, matkailua ja kansainvälisyyttä
Valtuustossa ja hallituksessa istuvan Pertti Salmisen mielestä sekä lukion että koko kunnan pitäisi panostaa luontoon ja matkailuun, sillä ne tukevat kunnan elin- ja vetovoimaa.
Varavaltuutettu Marjaana Laaksonen ehdotti, että Pälkäneen lukio erikoistuisi luonto- tai ympäristölukioksi. Upea luonto tarjoaisi siihen hyvät lähtökohdat ja kaupungin korkeakoulut jatkotien tulevaisuuden ympäristöammatteihin.
Lukion toisen vuoden opiskelija Tyyne Rantanen ei lämmennyt erikoislukioajatukselle, vaikka luonto onkin lähellä hänen sydäntään.
– Pälkäneen lukio on niin pieni, että täällä olisi hankala toteuttaa mitään erikoislinjaa. Mutta luontoon liittyvät kurssit kiinnostaisivat varmasti monia.
Hallituksen puheenjohtaja Eero Laesterän ja yhteiskoulun entisen opinto-ohjaaja Marja Koppanan mukaan erikoislukiostatuksesta on turha haaveilla, koska niitä ei enää saa.
Maantieteen ja biologian opettaja Marita Jalkanen pitää lukion valttina ja vetovoimatekijänä myös kansainvälisyyttä. Koululla on ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita, ja verkostot maailmalle ovat kunnossa, joten opiskelijoilla on monipuoliset mahdollisuudet lähteä ulkomaille opiskelemaan.
Verkkokurssit eivät vedä
Kun Pälkäneen lukion entiset opiskelijat ovat kirjoittaneet Parempi Pälkäne -projektissa terveisiään nykyopiskelijoille, kritiikki on kohdistunut lähinnä suppeaan kurssitarjontaan: pienessä lukiossa ei pääse opiskelemaan kaikkea, mitä haluaisi. Ongelma on tuttu myös nykyisin lukiota käyvälle Anette Knuutiselle.
– Kurssit eivät lähde liikkeelle kolmella opiskelijalla. Olisi hienoa, jos lukioiden yhteistyöllä voitaisiin lisätä kurssitarjontaa.
Pirkanmaan lukiot ovat pyrkineet siihen verkkokurssien avulla.
– Ne eivät ole kuitenkaan kovin suosittuja, ja siksi vetovastuuta kantava Tampere on kysellyt, onko verkkokurssitarjottimen pystyssä pitämisessä järkeä, rehtori Jan Salmi kertoo.
Nyt kaupalliset toimijat ovat heränneet, ja sen kautta kursseja voi ostaa lehtorin palkkakustannuksia edullisemmin.
Äidinkielenopettaja Satu Kotiranta kertoi, että Pälkäneen lukiossa opettajat ovat räätälöineet kursseja niin, että ne ovat toteutuneet vajaalla opiskelijamäärällä ja palkalla.
– Siinä voi olla moninkertainen työmäärä, kun järjestää tunnin sieltä ja tehtävät täältä.
Ryhmät voivat kutistua muutamaan opiskelijaan.
– Meitä on psykologian kurssilla kuusi, ja osalla on vielä päällekkäin biologiaa, joten paikalla saattaa olla vain kolme opiskelijaa. Psykologiassa se toimii hyvin, mutta jossain musiikissa pieni ryhmä voisi olla opetuksen kannalta ongelma, Tim Myllö pohti.
Valtuuston puheenjohtaja Mirva Kittilä ja rehtori Jan Salmi ottivat vastuuta kurssitarjonnasta. Rahanjaosta päätettäessä joudutaan tekemään vaikeita valintoja.
– Opiskelevatko ekaluokkalaiset kolmenkymmenen hengen ryhmissä vai saako lukiolainen valinnaiskursseja, Kittilä kärjisti arvovalinnan.
– Sivistyslautakunta antaa raamit, ja minulla on budjettivastuu koululla. Se on viime kädessä minun päätökseni, millä opiskelijamäärällä kurssit toteutuvat, Jan Salmi sanoi.
Yhteistyötä pienten kesken
Kyynäröllä asustava Pertti Salminen opiskeli aikanaan Padasjoen lukiossa, joka on vielä Pälkänettäkin pienempi. Hänen mielestään yhteistyökumppania kannattaisi hakea pikkulukiosta, joka painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa.
Ruotsia opettava Annemari Kallioranta kertoi, että jotkut pikkulukiot ovat hakeneet kumppania esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten puolelta pystyäkseen tarjoamaan kaksoistutkintoja. Kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa istuva Reetta Mathier kyseli myös yritysyhteistyöstä: miten lukiolaiset pääsevät näkemään työpaikkoja Pälkäneellä.
Tim Myllö sanoi, että lukiota kannattaisi markkinoida muuallakin kuin omalla koululla ja Anna Tapion koululla.
– Yksikin Kangasalta tullut opiskelija ei olisi tullut edes ajatelleeksi Pälkäne-vaihtoehtoa, jos hänen äitinsä ei olisi osannut tarjota sitä.
Anette Knuutinen on käynyt parina vuonna kertomassa Pälkäneen lukiosta Kangasalla, mutta markkinointi on rajoittunut lähinnä siihen.
Jyri Kankila kehui, että keskustelutilaisuuden järjestänyt äidinkielen kurssi on tuottanut erinomaista markkinointimateriaalia paikallislehtijutuillaan.
Anna Uotila uskoo, että myönteiset kokemukset nuoruudesta ja lukiosta saavat Pälkäneellä viihtyneet palaamaan aikanaan omien perheidensä kanssa.
Pälkäneen malli: Jos on asiaa päättäjälle, mennään kertomaan se
Harrastusmahdollisuuksia ja vaikuttamiskanavia
Pälkäne on satsannut vahvasti vapaa-aikaan. Uuden kirjaston viereen rakennetaan parhaillaan liikuntahallia ja toimintapuistoa skeittiramppeineen. Kostian koululle ja yhteiskoululle on juuri tehty pienpelikentät.
– Haanloukkaan tekojää vetää ulkojäille pelaajia lähikaupungeista saakka. Kuntosalille on hankittu entistä paremmat laitteet, ja Kostia-areenalle tulee kokonaan uusi sali. Sappeekin on lähellä, lukion opiskelijakunnan hallitukseen kuuluva Tim Myllö listasi harrastusmahdollisuuksia.
Toisen vuoden opiskelija Tyyne Rantanen toivoi vielä harrasteporukoita, joissa kaikki voisivat harrastaa esimerkiksi salibandya ja jalkapalloa ilman sarjataulukoita ja menestystavoitteita.
– Kaikilla ei riitä aika joukkuetreeneihin, mutta hekin haluaisivat pelata.
Urheiluseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Eero Laesterä sanoi, että Luja-Lukossa yritetään joka vuosi saada liikkeelle puulaaki- ja höntsyporukoita.
– Mutta sitoutuminen ei riitä kuin pariksi, kolmeksi kuukaudeksi, ja siksi ne kuolevat nopeasti.
Laesterä vihjasi, että porukoille kaivattaisiin vetäjiä, ja heille voidaan maksaa myös pientä korvausta. Myös kulttuurisuunnittelija Marketta Vaismaa kannusti olemaan yhteydessä, kun porukalla on halua leffakerhon tai muun kulttuuriharrastuksen käynnistämiseen.
Asiat hoituvat henkilökohtaisesti
Sivistuslautakuntaa johtava Rainer Zeitlin toivoi, että Pälkäneelle perustettaisiin nuorisovaltuusto, jollainen toimii yli 200 kunnassa. Se tarjoaisi nuorille paitsi vaikutuskanavan, myös hyvän tilaisuuden oppia päätöksentekijäksi.
Eero Laesterä muistutti, että asiaa puitiin edelliskaudella, mutta valtuustoa ei perustettu, koska nuoret eivät sitä halunneet. Jyri Kankila mietti, että valtuustosta pitäisi ehkä kysyä jokaiselta ikäluokalta erikseen.
– Pienestä väestöpohjasta ei aina löydy innokkaita valtuustoon, ja se lopahtaa, kun aktiivit lähtevät.
Tim Myllö kuvasi Pälkäneen mallia nuorten vaikuttamisessa.
– Lukiolaisten liitto kyseli, miten asiat kunnan kanssa hoituvat. Kerroimme, että kävelemme sisään ja kerromme asiamme. Liitossa pidettiin outona, että asiat voi hoitaa henkilökohtaisesti, eikä siinä tarvita mitään toimielimiä tai välikäsiä.
Myllön mielestä nuorten ja kunnan väliin ei tarvita valtuustoja tai muita tahoja.
– Niistä tulee helposti kynnystä lähteä mukaan ja sitoutua.
Myös Mirva Kittilä suositti vahvasti henkilökohtaista yhteydenottoa.
– Päättäjien puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet löytyvät kunnan nettisivuilta. Me olemme ihan tavallisia ihmisiä, joihin voi olla yhteydessä vaikka Whatsappin kautta.
Tyyne Rantanen epäili, että kaikki eivät osaa tai halua esittää asioitaan suoraan päättäjille, ja siksi asioiden eteenpäin viemistä voisi helpottaa, jos pieni nuorten porukka voisi toimia viestinviejänä.
Some-kanavatkin voivat yhdistää
Nuoret vakuuttivat, että keskustelutilaisuuden ja henkilökohtaisen kohtaamisen jälkeen päättäjiin on entistä helpompi olla yhteydessä. Työryhmissä mietittiin myös sitä, että nuoret ja päättäjät voisivat olla entistä enemmän toistensa kanssa tekemisissä myös sosiaalisessa mediassa.
– Lukiolla on omat Facebook-sivut, mutta niiden päivittäminen on jäänyt muutaman opettajan vastuulle. Myös opiskelijat voisivat tuoda opiskelijakuvakulmaa enemmän esille. Yhteistyötä ja tällaisia tilaisuuksia pitää olla enemmän, Tim Myllö kiteytti koko salin ajatukset.
Keskustelutilaisuudessa rautaisannoksen vaikuttamisesta oppineet nuoret saivat kutsun kunnantalolle, jossa päättäjät lupasivat esitellä kunnan toimintaa ennen valtuuston tai kunnanhallituksen kokousta.
Pertti Salminen patisti kaikkia myös strategiailtoihin, joissa parhaillaan tehdään kunnan tulevaisuuden linjauksia.
Mitä mieltä tilaisuudesta?
– Oli hienoa huomata, että nuoret ja päättäjät ovat monista asioista samaa mieltä. Se ei ole tullut aiemmin esiin. On helpompi ottaa yhteyttä, kun ihmiset ovat tuttuja.
Anette Knuutinen
– Minulla oli aiemmin kielteinen kuva päättäjistä, muttei ole enää. On helpompi tulla sanomaan, mihin haluaisi vaikuttaa, kun tietää että teitä kiinnostaa.
Tyyne Rantanen
– Ajatukset ja ideat ovat pitkälti samankaltaisia, vaikka ikäeroa onkin. Aiemmin ei ehkä olisi uskaltanut tulla puhumaan, mitä nuoret ajattelevat, mutta nyt tietää, että kaikki käyvät samalla tavalla vessassa.
Tim Myllö
– Kiitos kutsusta ja hienosta tilaisuudesta. Meillä on hienoja ja kivoja nuoria, joilta löytyy raikkaita ja tuoreita ajatuksia.
Tiina Kokkola
– Olen iloinen, että keskusteluyhteys syntyy, sillä somemaailmassa ajaudutaan helposti vastakkainasetteluun ja ihmiset saavat toisistaan väärän kuvan. Itse olen poistunut kokonaan keskusteluryhmistä, koska tuntuu, että ne ovat jotain väärää. Aito kohtaaminen ja tämä tilaisuus on jotain oikeaa.
Outi Viitanen
– Tämä tilaisuus ja fiksujen nuorten mielipiteet ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että maa siirtyy hyviin käsiin.
Rainer Zeitlin
Myönteisyyttä huokuva kohtaaminen
Uutisten, nettikeskusteluiden ja some-kohinan välittämän tiedon varassa elävän voi olla vaikea uskoa, että lähes jokainen tapaamani päättäjä, pakolainen ja nuori on fiksu ihminen. Uutisia ja keskustelua syntyy virheistä, onnettomuuksista, mokista ja hölmöyksistä. Kun toistetaan pelkkää negatiivista viestiä, ihmiset leimaavat niiden perusteella koko ryhmän.
Netti on kärjistänyt provosointia, vihanlietsontaa ja kahtiajakoa. Melkein mikä tahansa aihe saadaan käännettyä kelvottomien päättäjien tai epäonnistuneen pakolaispolitiikan syyksi. Tai vähintäänkin kyse on sukupolvikysymyksestä, sillä vanhemmilla ihmisillä on tapana verrata kaikkea vanhoihin hyviin aikoihin, joita ei tosiasiassa koskaan ollutkaan. Sekä maailman- että maanlaajuisesti eletään lähes kaikilla mittareilla parempaa aikaa kuin koskaan aiemmin.
Nettikeskusteluissa rakennetaan vihollislinjoja pitkin kyliä ja kotiraitteja. Eri mieltä olevien kohtaaminen voi olla hämmentävä kokemus. Nokikkain koemme enemmän yhteistä kuin erottavaa. Mielipide mopon pärinästä ei olekaan enää niin merkittävä.
Parempi Pälkäne -keskustelutilaisuus oli erinomainen esimerkki myönteisyyttä huokuvasta kohtaamisesta. Auditoriossa aisti pikkulukion me-henkeä, jossa nuoret arvostavat kouluaan ja opettajat opiskelijoita. Kyläläiset kehuivat nuoriaan ja nuoret päättäjiä, joille on helppo kertoa asiansa.
Lukion tulevaisuus on pälkäneläisiä yhdistävä asia. Kuntaan on pitkään syntynyt ja muuttanut aiempaa vähemmän lapsia. Ikäluokkien pienenemisen lisäksi ammattioppilaitokset ja kaupunkien erikoislukiot vievät opiskelijoita omasta lukiosta. Pienen lukion on vaikea tarjota samanlaista kurssivalikoimaa kuin isompien. Lääkkeeksi on haettu yhteistyötä isojen kanssa. Keskustelutilaisuudessa esiin nousi myös uusi kuvakulma. Entä jos yhteistyötä haettaisiinkin pienten kesken? Pikkulukioilla on siihen isompi motivaatio.
