Ostettuasi uuden auton Sinut kiedotaan yhä tiiviimmin käyttämään merkkihuoltoa.
Vaihdoin kesällä korealaisen menopelini uuteen. Kauppias kertoi, ettei huoltokirjaa enää hansikaslokerosta löydy. Pitää vierailla netissä ja kaivaa sieltä jonkunmoinen oma-autohuoltosopimus, mitä kaiketi voidaan päivittää ainoastaan kyseisen automerkin omilla ohjelmilla? Selvitän asian.
Ohjastin reilut pari vuosikymmentä ajoneuvoni ensin Vantaalle eri kohteisiin ja sitten Herttoniemeen. Jollakin kelkoin itseni kotiin ja illalla takaisin.
Vasta kymmenen vuotta sitten älysin ruveta käyttämään sisäpihallamme sijaitsevaa huoltokorjaamoa. Heille taisi samoihin aikoihin tulla oikeus tehdä kaikkien automerkkien takuuhuoltoja. Nyt homma pelittää erityisen kätevästi.
Huikkaan roskia viedessäni tallin ovelta tilauksen tulevalle viikolle. Miehet ottavat pihalla arkipäivät seisovan ajokkini työn alle silloin, kun se heille parhaiten sopii. Lasku odottaa auton penkillä sitä muutaman kerran kysyttyäni.
Renkaanvaihto onnistuu vielä helpommin. Siitä ei joka kerta tarvitse edes sanoa. Äijät katsovat ikkunasta ulos ja seuraavat säätiedotteita. Noutavat kellarista nokkakärrillä pyörät ja heittävät kiekot alle.
Jotenkin tuntuvat maksutkin kohtuullisemmilta kuin ennen. Työt tehdään huolella, ehkä reklamaatiomatkan lyhyys tiedostetaan. Jälleenmyyntiarvoon järjestely ei näytä vaikuttavan mitenkään.
Huoltohomma näyttäytyy kohdallani helppona sekä edullisena ja mikä merkillisintä – pääkaupungissa. Maalla verkostot toki syntyvät helpommin kuin maalikylissä ja ihmisiin voi luottaa.
Mökkitie Riukusillassa avataan lumesta ilman eri pyyntöä traktorimiehen arvioitua, ettei se tuosta enää nelivedolla pääse. Pienet LVI-työt hoituvat soittopyynnöllä silloinkin, kun isäntäväki majailee viikot kaupungissa. Puut kaatuvat suunnitellusti määräajassa vaikkapa Facebook-viestittelyn pohjalta. Joulupukki tulee ajallaan selvin päin ja tuo viimeistään silloin Kirkkaripaidan.
Rapusaaliin omassa rannassa välillä ehtyessä todennäköisesti ravustajan taitamattomuuden takia pyyhkäisee Mersu pihalle sovitusti saksiniekkaämpäri takaloosterissa. Tai sitten pistäydyn naapurin pihalla edullisilla kaupoilla. Käsistään kätevä nikkari rientää kömpelön isännän avuksi, kun tarvitaan kiinteää kaappia tai muuta pysyvää.
Miten lie sitten likakaivon tyhjennys? Vielä viime kesänä soitto Aitooseen riitti ja pöntöt tyhjentyivät asukkaista aution mökin pihalta. Tiedän, mistä saan sähkö- tai kirvesmiehen. Kokemusta löytyy myös mittakaavassani suuren rakennustyön teettämisestä lopputuloksen tyydyttäessä vuosien jälkeenkin.
Sekä kotipihan että Luopioisten ammattilaisten suurimpana osaamisvajeena näen laskuttamisen. Saan joskus odottaa rätinkejä jopa vuoden tai ylikin. Osa jää nähtävästi postiin. Eivätkä mahdolliset karhukirjeetkään hakeudu ainakaan meidän postiluukkuumme. Isoista summista ei tosin puhuta.
Äitini asusteli yksinään rintamamiestalossa Rautalammin kirkonkylällä. Hän kuoli 1988, jolloin kännykät vielä siintelivät tavallisten käyttäjien unelmissa jos niissäkään.
Äiti tunnettiin kylällä hyvin. Ikääntyvä sairaalloinen ihminen tarvitsi silloin tällöin päivän tai parin täydellisen irtioton muusta maailmasta. Vanhemmat sisarukseni soittelivat parhaimmillaan parikin kertaa vuorokaudessa asioita tai vain kontrolloidakseen emonsa eloa. Kun soittoihin ei vastattu, pantiin matkaan tarkastaja. Monesti Koulutielle askelsi iso mies, Jukka Honkonen, joka tarvittaessa kävi useimmiten vastikkeetta luutimassa talon pihalta lumia ja auttelemassa muutenkin.
Jukka koputteli ikkunoihin ja sai kädenheilautuksella vastauksen. Kontrollimies pirautti seuraavan puhelimen luokse päästyään helpottavan vastasoiton viitaten äitini päähineeseen: ”Kaarinalla on pannumyssypäivä.”
Nuorimman siskoni mies teki ensin pitkän uran konemestarina seilaten kaikki maailman meret. Sen jälkeen hän toimi suuressa teollisuusyrityksessä johtotehtävissä ja vielä itsenäisenä yrittäjänä ennen siirtymistään eläkkeelle.
Affe, jos joku tuntee etenkin polttomoottorit ja niihin liittyvät huoltotoimet erityisen hyvin. Hän liikkuu itse ikääntyneellä farmarimallisella isolla Volvolla. Siskoni kulkee työmatkansa pienellä uudemmalla autolla. Konemestari huoltaa luonnollisesti itse talon monet moottoroidut laitteet sekä rakentamansa talon ilmastoinnin ja muun tekniikan mukaan luettuna uima-altaan puhdistuslaitteet.
Molemmat ajoneuvot vaativat kuitenkin myös sellaisia toimenpiteitä, joita kotikonstein on hankala tai mahdoton tehdä. Niinpä kulkupelit ajetaan muutaman kerran vuodessa työelämästä tutun konepajan pihalle. Kalliimmat osat sisareni mies hankkii yleensä itse tarvikeliikkeistä.
Huoltoon liittyvät työt korvataan poikkeuksellisella tavalla. Jäätyään eläkkeelle keksi järjestelmiin perehtynyt jämpti mies opetella leipomisen jalon taidon. Nyt syntyvät kotikeittiössä reseptien sekä kokeilujen mainiona tuloksena aivan mahdottoman herkulliset täyte- ja voileipäkakut.
Riippumatta huoltokäyntien määrästä vie Affe kerran kuukaudessa kaksi pitkää voileipäkakkua konepajalle. Vierailuja odotetaan sanamukaisesti vesi kielellä ja työpalkat häviävät nopeasti kädestä suuhun.
