Sappeen talkooväki on parikymmentä vuotta ahertanut vesikansan kulkuneuvon ja sen säilytyspaikan parissa. Tuo kulkuneuvo on kirkkovene. Uusimman urakan viimeinen naula lyötiin viime lauantaina, kun uuden talaan katto tuli valmiiksi.
Talkoorupeama alkoi 1998, kun Ulla-veneen talaan pärekatto vuoti kuin seula. Lisäksi talas oli vajonnut monta hirsikertaa maan sisään, eikä ovi mennyt enää kiinni.
Rakennus purettiin alkutekijöihinsä, ehjät hirret käytettiin ja koulun tontilta kaadettiin muutama lehtikuusi uusiksi hirsiksi.
Onneksi kylässä oli vielä muutamia, jotka muistivat, miten pärekatto tehdään. Samalla perinnerakentamistaidot siirtyivät seuraaville sukupolville.
Ullan satavuotissoutu
Kun talas oli korjattu, ruvettiin mielimään 1902 rakennetun Ullan korjausta veneen satavuotissoutua varten. EU-rahoilla, airojen myynnillä ja talkootyöllä saatiin korjausrahat kasaan ja Ullan päivänä 4.7.2002 vene vesille.
Muutaman kerran veneellä käytiin Pälkäneen kirkolla, jossa pappilan emäntä vuosisataiseen tapaan kestitsi vesikansan väkeä kylänrannassa. Mieleenpainuvin oli soutaminen pitkin Kostianvirtaa ja paluu takaisin Onkkaalan kylänrantaan, josta soutajat kävelivät jumalanpalvelukseen vanhalle kirkolle.
Muutaman soutukerran jälkeen Ulla-vene päätettiin jättää vanhuuden lepoon talaaseen, sillä korjaus ei ollut tukkinut kaikkia vuotoja. Lisäksi talas oli liian kaukana rannasta; Ullan kylkien rytinä pelästytti soutajat, kun venettä hilattiin talaaseen. Vesille laskukaan ei ollut ihan ongelmatonta, sillä rannassa oli joinakin vuosina vain vähän vettä.
Ulla on kuitenkin edelleen ihailtavana talaassa, Kirkkovenetien päässä. Vene on 1900-luvun alun rakennustaidon mestarinäyte: tarkasti valituista puista sahatut 20-metriset kyljet ja kuusen juurakosta muotoiltu peräsin.
Ullan jälkeen Aino
Aina siitä puhuttiin, kevätkokouksessa, syyskokouksessa, talkoissa, kahvilassa. Siellä, missä kaksi tai kolme sappeelaista oli koolla: pitäisi saada uusi kirkkovene. Haaveissa oli veneen rakentaminen, mutta sitten Sappeessa syntynyt ja siellä vapaa-aikaa viettävä Taisto Hietamäki tiesi, että Teiskosta olisi ostettavissa kirkkovene.
Delegaatio kävi tarkastamassa veneen, joka hyväksi havaittiin ja päätettiin heti ostaa. Oli vuosi 2015.
Nimeä pohdittiin: Ulla oli saanut nimensä vesillelaskupäivästä. Saman kaavan mukaan uusi vene olisi nimetty Martaksi, mutta Aino siitä tuli. Osasyynä oli Ainon säilytyspaikka Hannulan riihenkatoksessa ja uuden talaan rakentaminen Hannulan Hiukkoon. Aino (1906–1988) oli Hannulan tytär ja Ulla-veneen harras ystävä.
Tukit lahjoituksina
Antti Nikkinen piirsi Ainolle talaan. Tukkeja saatiin lahjoituksena ja laudoiksi ne sahattiin keväällä 2016 karmeana kaatosadepäivänä, jolloin talkooväki liukasteli mudassa ja manaili, mutta tuloksena olivat komeat lautataapelit.
Tänä vuonna pääsiäisenä alkoi talaan rakentamisen viimeinen ponnistus. Hannulan riihenkatoksesta Aino-vene tarkkaili talkoolaisia, jotka siinä vieressä rakensivat talaan tukirakenteet. Samaan aikaan Jouni Nikkilä toi kaivurin rantaan ja hänen poikansa Aleksi kuljetti kymmeniä kuormia multaa pois rakennuspaikalta.
Muutaman miehen talkooporukka rakensi talaan siihen malliin, että isompi joukko talkooväkeä pääsi kesäisenä lauantaina naulata naputtamaan seinälaudat. Ja sitten miehet jatkoivat viikonloppuisin viime lauantaihin asti, jolloin viimeinenkin kattopelti oli paikoillaan.
Ympyrä sulkeutui
Ainoa laitettiin talaan teon ohessa viime kesänä siirtokuntoon. Vene hiottiin ja lakattiin sisältä ja ulkoa.
Oli loma-aika ja talkooväkeä riitti, sillä muutaman kyläläisen kanssa kunnostuksessa hääri moninkertainen määrä vapaa-ajan asukkaita. Olipa joukossa myös ahkera kaupunkilaispoika, joka oli tullut mummolaan kesäkylään, vaati päästä mukaan ja ryöpytti talkoiden jälkeen mummolle kysymystulvan kirkkoveneestä.
Viime torstaina Aino-vene siirrettiin Hannulan riihenkatoksesta uuteen talaaseen. Ympyrä sulkeutui: Teiskon soutajat toivat Teisko-nimisen veneen kaksi vuotta sitten Sappeen Karustanrantaan. Nyt Erkki Vierikka veti trailerillaan samaan rantaan saman veneen, nyt Ainoksi muuttuneena, lakattuna ja kaikin puolin puunattuna. Vene työnnettiin veteen ja soudettiin Hiukonrantaan.
Kahden vuoden talkoissa oli mukana kolmisenkymmentä ihmistä, soutajista talkootarjottavien tekijöihin. Joku kävi kerran, moni useasti, mutta alusta loppuun ja monenlaisia töitä tekivät Jarmo Eerola, Jouko Heinonen, Jari Lindroos ja Taisto Hietamäki.
– Mutta ilman Joukon taitoja ja sen hyviä työkaluja tästä ei olisi tullut mitään, korostaa Taisto Hietamäki.
– Mutta kyllä me se porukalla yhdessä tehtiin, myhäilee Jouko.
