– Oikeus hyvään palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon, oikea-aikainen saattohoitopäätös ja hoitavien ammattilaisten osaamisen varmistaminen ovat kolmen kärki asioissa, joita haluan ajaa, Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittu Riikka Koivisto sanoo.
Tähän saakka Koiviston työmaa on pääosin ollut hämeenlinnalainen saattohoitokoti. Koivikko-kodin johtajuuden sekä verkostonsa kautta naisella on tieto saattohoidosta ja sen ongelmista kentällä ja hän aikoo käyttää puheenjohtajuuden tuoman mahdollisuuden vaikuttaa asioihin.
– Tämä uusi pesti, kuten Koivikko-kodin työkin, on sydämen asia, kangasalalainen Koivisto kertoo halustaan muuttaa maailmaa.
Vaikea päätös tehtäväksi
Palliatiivinen hoito on oireenmukaista hoitoa silloin, kun sairaus on todettu parantumattomaksi. Saattohoito taas on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe, joka valmistaa potilaan sekä läheiset lähestyvään kuolemaan. Palliatiivinen hoito voi kestää pitkään, vuosiakin, kun taas saattohoitovaihe kestää joitakin viikkoja, harvoin kuukausia.
– Tärkeintä on hoidon oikea-aikaisuus. Kuulen, että saattohoitopäätöksiä ei aina tehdä ennen kuin kuolinprosessi on jo käynnistynyt, päätökset tehdään liian myöhään tai saattohoitopäätös jätetään jopa tekemättä.
Kun päätös tehdään oikeaan aikaan, saadaan se, mihin saattohoito pyrkiikin: Päästään hyvään oireiden mukaiseen hoitoon ja helpotetaan potilaan oloa. Jos saattohoitopäätös myöhästyy, ihminen ei tiedä, mitä on tapahtumassa.
– Potilas voi pahimmillaan elää jäljellä olevan elinaikansa aktiivihoitojen ja saattohoidon välissä tietämättä, että on kuolemassa. Hänellä on turhaa fyysistä sekä psyykkistä kärsimystä, eikä hän ehdi valmistautua kuolemaansa eikä keskittyä jäljellä olevaan elämään, Koivisto toteaa.
Joskus saattohoitopäätös on vaikea, mutta kun sen uskaltaa tehdä ja siirrytään hyvään oirehoitoon, jäljellä oleva aika voi olla parempi.
– Kun saattohoitopäätös uskalletaan tehdä, ehditään hyvästellä tai mennä vaikka naimisiin. Niinkin meillä Koivikko-kodissa kävi tänä kesänä!
Oikeus hyvään saattohoitoon
Kaikilla on oikeus hyvään saattohoitoon, mutta käytännön tasolla tämä ei vielä kaikkialla Suomessa onnistu.
– Nyt on jo saatu aikaan saattohoidon rakenteet ja malli, mutta työnsarkaa on vielä jäljellä, jotta hoito toteutuu, Koivisto kertoo.
Jokaisella sairaanhoitopiirillä on nyt olemassa saattohoitosuunnitelma ja palliatiivisen hoidon poliklinikka on jo lähes kaikissa keskussairaaloissa.
– Kouluttaminen ja tiedonjakaminen tulevat olemaan yhdistyksen keskiössä, jotta hoitohenkilökunta tietää, mitä kaikkea voi tehdä.
Henkilökunnan kouluttaminen kannattaa, sillä hyödyn saa potilas.
– Potilaan ei kuuluisi murehtia, vaan hän on hoitohenkilökunnan syleilyssä ja saa laskeutua turvalliseen hoitoon.
Apua enemmän kotiin
Koivisto ei ole kovin huolissaan siitä, että vanhustenhoito siirtyy vanhainkodeista palvelutaloihin.
– Palveluntarjoajalla pitää olla saattohoitopolku. Yritykset ovat alkaneet järjestää luovia ratkaisuja ja tässä ollaan menossa hyvään suuntaan. Henkilökunnalla on monessa yksikössä esimerkiksi lupa pyytää lisäapua työvuoroon, jotta saattohoidossa olevalla on aina joku läsnä.
Kotiin on myös saatavissa kasvavissa määrin apua, kunhan paikalla on myös joku läheinen. Kaikkea ei voi kuitenkaan hoitaa kotiin. Jos sairaus on etenevä ja oireita on kasvavissa määrin, osasto voi olla paras ratkaisu. Normaalia elämää voi kuitenkin jatkaa niin pitkään kuin jaksaa.
– Nykyään saattohoitopotilas voi kunnon salliessa lähteä vielä osastolta kotilomalle tai vaikkapa mökille käymään, Koivisto kertoo.
