Kipinä-oppikirjat jäävät avonaisina pulpeteille, kun Vilpeilän koulun kolmas- ja neljäsluokkalaiset kiirehtivät ulos välitunnille keskiviikkopäivän toisen tunnin jälkeen. Äidinkielen kirjan tehtävien avulla kolmasluokkalaiset ovat harjoitelleet ison ja pienen alkukirjaimen käyttöä ja laittaneet pilkkuja ja pisteitä oikeille paikoilleen.
–Me katsoimme iPadeilta blogeja. Niissä kerrottiin ainakin leivonnaisten ohjeista, Eevi Hampaala kuvaa neljäsluokkalaisten äidinkielen tuntiohjelmaa.
Päivän ensimmäisellä oppitunnilla kolmosilla on ollut englantia ja neljäsluokkalaisilla, Vilpeilän vanhimmilla oppilailla, matematiikkaa. Sitä, mitä ainetta opiskellaan ruokataukoa edeltävällä tunnilla, oppilaskunnan hallitus, johon Eevin lisäksi kuuluu Emilia Eerola, Matias Jokinen ja Roosa Pesonen, ei saa mieleensä. Sen he tietävät varmasti, että viisituntinen päivä päättyy liikuntaan.
–Pelataan varmaan jalkapalloa tai käsipalloa, lapset arvelevat.
–On meillä välillä puoli kolmenkin päiviä, Emilia lisää.
Valinnainen tunti
kerran viikossa
–Tällä viikolla ei ole vielä tullut ollenkaan läksyä, Roosa huomaa.
–Niin kun me olimme eilen uimassa. Huomenna mennään taas. Viime viikollakin kävimme kaksi kertaa, Eevi kertoo Kuohun retkistä, joiden aikana lapset ovat opetelleet erilaisten uintilajien tekniikoita.
Koko nelikon yksi lempiaine on käsityö. Työnjaon mukaan kaikki neljäsluokkalaiset ja kolmosen pojat ovat puutöissä rehtori Vesa Saarisen tunneilla. Kolmannen luokan tytöille opettaja Tuula Arra teettää tekstiilitöitä. Puukässässä on valmisteilla paraikaa Suomen juhlavuoden tauluja ja rättikässässä tyynyjä.
–Liikuntakin on minun lempiaineeni, Matias lisää.
–Ja minun englanti, Eevi täydentää.
Neljäsluokkalaisilla on viikossa yksi valinnainen tunti. Silloin opettaja ja oppilaat yhdessä päättävät tunnin ohjelmasta. Jos oppilaiden toiveet menisivät aina läpi, valinnainen tunti olisi joko kuvaamataitoa tai käsityötä.
–Ei aina voi olla samaa, pitää välillä vaihtaa, neljäsluokkalainen Eevi vahvistaa.
Pikkuiset menevät
pyssyleikkejä Mänskissä
Vilpeilän tenniskenttä, johon muutama vuosi sitten saatiin uudet laidat ja niiden päälle korkea verkkoseinämä, on koulun oppilaille mainio välituntien pelipaikka. Lapset pelaavat siellä vaihdellen jalkapalloa, sählyä, koripalloa ja myös käsipalloa.
–Nuo menevät lipunryöstöä, Emilia osoittaa koulurakennuksen nurkan takaa juoksevia oppilaita.
–Me pelaamme kentällä. Pikkuiset menevät puukalikoilla pyssyleikkejä Mänskissä, hän viittaa koulupihan mäntyjä kasvavaan kulmaukseen.
Välitunneilla mennään ulos likimain aina.
–Paitsi, jos sataa kaatamalla. Silloin olemme sisällä tai sadekatoksessa, Emilia mainitsee.
Oppilailla on käytössään koko Vilpeilän laaja piha. Omenapuistakin saa etsiä syötävää, kunhan pitää mielessä sen nyrkkisäännön, että vasta ruokailun jälkeen, ei niin hirveästi.
Kännykät sen sijaan eivät saa olla käytössä välitunneilla. Ipadien tarjoamaa tietotekniikkaa käytetään esimerkiksi kuvaamataidon tunneilla, jolloin omavalintaiseen aiheeseen saa etsiä mallia padilta.
–Ihan kaikille ei riitä omia, kun iPadit maksavat niin kauheasti, Roosa tietää.
Vilpeilässä ei tukehdu sisällä
Huomenna torstaina tulee kuluneeksi tasan 120 vuotta siitä, kun ensimmäiset oppilaat aloittivat opintiensä Vilpeilän koulussa. Siinä samassa rakennuksessa koulua käyvät nykyiset Vilpeilän kolmas- ja neljäsluokkalaiset.
–Aika outoa, että joku koulu on vanhempi kuin Suomi, miettii Eevi Hampaala, Vilpeilän koulun oppilas jo kolmannessa polvessa.
–Isä on käynyt täällä koulua ja isän isä, meidän pappamme.
Emilia kehuu vanhan hirsirakennuksen hyvää ilmanlaatua.
–On hienoa, kun ei tukehdu sisällä.
–On hyvä puoli, kun ei ole liian paljon oppilaita, ei ole liian iso koulu, Eevi sanoo Vilpeilästä, jossa kaikki tuntevat toinen toisensa.
Vilpeilän koulu juhlistaa merkkipäiväänsä huomenna torstaina 28.9 klo 12-13 järjestettävällä kyläkoulukahvilalla, jonne odotetaan oppilaiden vanhempia, isovanhempia ja kyläläisiä. Myöhemmin iltapäivällä klo 15-18 koululle ovat tervetulleita kakkukahville kyläläiset ja Vilpeilän koulun entiset oppilaat. Kahvittelun, muistojen ja tuttujen tapaamisen ohella tarjolla on näyttely, johon on koottu muiden muassa vanhoja oppikirjoja, käsitöitä ja entisten oppilaiden kirjaamia muistoja menneistä kouluvuosistaan Vilpeilässä.
