Harva aloittaa jääkiekkovalmentajan uransa Omanissa, johon hiekkadyynit ja arabisheikkien ökyautot moni mieltää helpommin kuin jäähallit. Juuri siellä kangasalalainen Teppo Virta kuitenkin sai tulikasteensa penkin päässä – ja pääsipä vielä myöhemmin luotsaamaan joukkueensa mestariksi EHL:ssä, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien Emirates Hockey League -sarjassa.
– Siellä oli paljon kanadalaisia, ja missä on kanadalaisia, siellä pelataan jääkiekkoa. Omanissa oli puolen kaukalon kokoinen jääareena ostoskeskuksessa, mutta Dubaissa pelattiin oikein sarjaa oikeissa jäähallessa, Virta muistelee.
Kun Virran työura Lähi-idässä päättyi, hän palasi Suomeen, jonne omat pojat olivat jo lähteneet aiemmin lukio-opintojen perässä. Eksoottisissa oloissa kiekkoharrastuksen aloittaneet pojat jatkoivat pelejään Kangasalla sijainneen Suomen kodin joukkueessa, Kisa-Eaglesissa. Kun Kangasalle palanneelle Teppo Virralle tarjoutui mahdollisuus valmentaa oman kotikylän joukkuetta, josta moni pelaaja oli ehtinyt jo tulla varsin tutuksi vuosien saatossa, ei tilaisuutta tarvinnut pitkään puntaroida.
– Tämä on toiseksi parasta hommaa, kun pelaamaan ei enää itse pysty. Upeaa kun saa olla tässä mukana. Kyllä se pelaajan homma on silti paljon helpompaa, kun tarvitsee huolehtia vain itsestään.
Virta on halunnut koota joukkueen nimenomaan kangasalalaisista pelaajista. Se yhdistää joukkuetta ja on toisaalta kädenojennus niin seuran omia junioreita kuin katsojiakin kohtaan.
– Silloin meillä Turussa joukkueessa oli vain turkulaisia, Porissa oli porilaisia ja Tampereen joukkueissa tamperelaisia pelaajia. Se vaikuttaa tunnelmaan kopissa ja kemiaan, siihen että 1+1 on enemmän kuin kaksi. Se, että joukkueessa on kangasalalaisia poikia, on iso juttu.
Paikalliset terrierit
Virta tietää, mistä hän puhuu. Hänen omalta pelaajauraltaan löytyy niin nuorten MM-pronssi, yli sata liigapeliä ja SM-hopeaa, osallistuminen Sarajevon olympialaisten harjoitusryhmään vuonna 1984 kuin NHL-varauskin. Pelit korkeammilla sarjatasoilla päättyivät aikoinaan polvivammaan.
Hän on halunnut ohjata taitavan Eaglesin peliä aiempaa fyysisempään suuntaan, minkä näkikin jäällä heti kauden avausottelussa.
– Olemme sellainen soturi-, duunari- tai terrierijoukkue. Vastustajan kunniottamista ei kuitenkaan unohdeta, hän alleviivaa viitaten joukkueen saamaan vähäiseen jäähymäärään.
Kotkapaidat ovat avanneet kauden kahdella voitolla, mutta Virta toppuuttelee valmentajan roolin korostajia.
– Valmentajan merkitys on oikeastaan aika pieni. Hän voi yrittää saada joukkuetta menemän johonkin suuntaan, mutta pelaajat sen suunnan loppujen lopuksi valitsevat.
Ensi lauantaina Eagles kohtaa kotihallissaan HC Giantsin, perinteisen kiistakumppaninsa, lohkon kärkikamppailussa. Virta povaa kohtaamisesta vauhdikasta ja viihdyttävää vääntöä, jonka Eagles kääntää edukseen ”kovalla työllä ja apinanraivolla”.
– Kuten ystäväni – ja silloinen kapteenimme – Juhani Tamminen tapasi sanoa, aina ei voi onnistua mutta aina voi yrittää parhaansa, valmentaja Virta muistuttaa.
Tiettyjen piste- ja sijoitustavoitteiden sijaan Eagles onkin lähtenyt kauteen tavoittelemaan jotain muuta – sitä, että seuraava peli tai harjoitus vedetään aina täysillä.
