Samat hahmot, vähän eri maailma. Lego Ninjago -elokuva ammentaa tutusta lähtökohdasta eli televisiossakin nähdystä animaatiosarjasta mutta näyttää ja tuntuu aavistuksen erilaiselta.
Nuoria katsojia tuttuuden ja erilaisuuden yhdistelmä saattaa hieman hämmentää, sillä perusidea on toki ennallaan. Vanha mestari sensei Wu on kouluttanut kourallisen ninjoja, joilla jokaisella on oma erikoisvoimansa. Tällä joukolla taistellaan pahaa lordi Garmadonia vastaan – tämä kun yrittää aiheuttaa Ninjagon kaupungin asukkaille harva se päivä hankaluuksia. Erityisen ongelmallista on, että Garmadon on vihreän ninjan, Lloydin, isä.
Animaatiosarjasta poiketen ninjat ovat elokuvassa alleviivatun teini-ikäisiä eikä Garmadon tiedä Lloydin olevan hänen poikansa. Myös itämainen ninja-ulottuvuus on elokuvassa jätetty sivuun; kamppailut käydään pääasiassa jättiläisroboteilla, mikä toki lego-maailmaan soveltuu sinänsä hyvin. Räyhäkkäät toimintakohtaukset äityvät tosin muutamaan otteeseen – elokuvateatterin äänentoistosta riippuen – turhankin äänekkäiksi ja siinä määrin vauhdikkaiksi, että ainakin aikuiskatsojan havainnointikyky joutuu koetukselle.
Pääpaino tarinassa on Lloydin ja Garmadonin, hyvänä pysyneen pojan ja pahaksi kääntyneen isän, suhteessa, mikä jättää väistämättä ninjajoukon muut jäsenet taustalle – ja hieman etäisiksi niille, jotka eivät ole animaatiosarjaa seuranneet.
Mutta älä huolestu. Kaiken tämän takana on kuitenkin hyvä elokuva, joka poimii asioita sieltä täältä animaatiosarjasta niitä yhdistellen, ja toisaalta juuri siksi elokuva tuo sarjan eri kaudet nähneellekin yllätyksellisiä tapahtumia (esimerkiksi Lego Batman -elokuvassahan tarinankulun tietyt linjat tiedostaa jo etukäteen, jos Batman on yhtään tuttu).
Ennen kaikkea ninjaseikkailu ei unohda sarjan olennaisia elementtejä (tai elementaaleja, kuten ehkä ninja sanoisi): huumoria ja vaikeuksien voittamista yhdessä. Hyvät – välillä hieman helpot, välillä yllättävän anarkistiset – naurut ovat luvassa niin nuoremmalle kuin vanhemmallekin katsojakunnalle.
Lego Ninjago elokuva uppoaa siis hyvin alakouluikäisestä yläkouluikäiseen ja hengessä mukana oleviin vanhempiin – luultavasti etenkin niihin isiin, jotka vielä muistavat kaikki lego-touhuihin ja ninjailuun liittyvät hienoudet.
Kommentointi on suljettu.