Pälkäneen kylät ovat täynnä talkootyön monumentteja. Kun aatteet ovat yhdistäneet ihmisiä, kyläläiset ovat ensitöikseen katsoneet sopivan paikan ja ryhtyneet kaatamaan puuta palokunnan, työväenyhdistyksen tai nuorisoseuran taloa varten.
Talot elivät kultakauttaan sotien jälkeen, kun kylät olivat täynnä väkeä ja elämää. Nyt moni seuratalo nukkuu ruususen unta suuren osan vuodesta. Mutta oman kylän väelle ne ovat edelleen tärkeitä juhlataloja ja kokoontumistiloja. Esimerkiksi Luikalan, Vuolijoen, Puutikkalan, Kuohijoen ja Laitikkalan seuratalot ovat kyliensä toimintakeskuksia.
Iltasmäessä VPK:n talon sijainti on sen verran edullinen, että se käy kaupaksi hääseurueille ja huutokaupan pitäjille. Rautajärvellä maamiesseura on koonnut kylänväen mittaviin talkoisiin, joissa Rautahovi on laitettu kuntoon. Nyt sen toimintaa monipuolistetaan määrätietoisesti.
Aitoossa VPK:n ja Honkalan toiminta pyörii Kirkastusjuhlien varassa. Karkeloa varten talo on laajennettu hieman liiankin suureksi, ja tämä hankaloittaa sen myyntiä juhlataloksi.
Luopioisten Seuratalo on pälkäneläisittäin poikkeus, sillä sen omistaa kunta. Kyläläiset pillastuivat, kun talo päätyi säästötalkoiden yhteydessä myyntilistalle. Seuratalon monipuolinen toiminta tehtiin näkyväksi, ja myyntiaikeet peruttiin.
Onkkaalassa kunta on ollut 13 vuoden ajan juhlatalo-osakkaana. Kunnan ja MTK:n ansiosta Nuijantalon taakse saatiin säätiö. Luja-Lukko myi Nuijan uudelle omistajalle halvalla ja sai sen ansiosta jäädä vapaamatkustajaksi säätiöön. Nyt myös tuottajajärjestö haluaisi samanlaisen aseman.
Toive on perusteltu. MTK on laittanut talon pelastustalkoisiin pari sataa tuhatta euroa. Tämä on enemmän kuin yhdistykseltä voi kohtuudella odottaa, vaikka se olisikin vaurastunut sähköosakkeilla.
Kunnan ei tarvitse ostaa Nuijaa, sillä MTK haluaa vain lopettaa rahan upottamisen perinteikkääseen juhlataloon. Omistajana voi jatkaa säätiö, jos taloudelliset vastuut jaetaan uusiksi.
Jos Nuijaa vuokrataan nykyiseen tahtiin juhlataloksi, sen tuotto jää vuodessa noin 10 000 euroa pakkaselle. Tällaisen summan sijoittaminen paikalliseen kokoontumistilaan ei pitäisi olla kunnalle ongelma, kunhan samalla varmistettaisiin se, että talosta saataisiin aamusta iltaan elävä toimintakeskus.
Säätiö on ollut ketterä ja joustava omistaja ja pyrkinyt avaamaan Nuijan ovet paikallisille toimijoille edullisesti. Yhdistyksillä ei kuitenkaan ole halua maksaa kokoontumistiloistaan, koska sitä on tarjolla myös maksutta.
Kunta voisi ottaa lisää vastuuta talon omistamisesta, muttei sen pyörittämisestä. Siihen tarvittaisiin eläkeläisjärjestöjen kaltaisia toimijoita. Liikuntahalli ei poista niiden potemaa kokoontumistilapulaa päiväaikaan, kun koulut eivät ole käytettävissä. Jos eläkeläisjärjestöt asettuisivat Nuijalle, ne voisivat keskittää tanssit, jumpat ja monet muut toimintansa saman katon alle.
Iltapäivällä harrastajakunta alkaisi nuorentua, kun lasten tanssi- ja teatteriryhmät aloittaisivat harjoituksensa.
Harrastustoiminta keskittyisi saliin ja muut tilat palvelisivat pieniä ja aloittelevia yrittäjiä. Satunnaisesti tai väliaikaisesti työhuonetta tai toimistoa tarvitsevat yhden miehen ja naisen firmat saisivat kodin yläkerrasta. Talon hierojat ja hoitajat saisivat asiakkaita alakerrasta. Maksavia kahvittelijoitakin saattaisi riittää ympäri vuoden.
Erilaiset tapahtumapäivät ovat opettaneet, että saman katon alla yrittäjät hyötyvät toisistaan. Nuijalla toimisto- ja hoitohuonehotelli pääsisi historiallisiin ja tunnelmallisiin puitteisiin, jossa on valmiina esitystekniikka ja paljon muuta. Tällaisen toimintakeskuksen syntyminen vaatii kunnan lisäpanostuksen lisäksi toimivaa mallia ja Nuijasta kiinnostuneita toimijoita.
