Näissä hommissa pitää viihtyä itsensä kanssa. Kun kuski nykäisee metsäkoneen aamuhämärissä käyntiin, iltahämäriin saakka seurana on vain radio.
Vehkajärveläisten Sisko ja Juho Taipaleen pitää pysyä väleissä myös toistensa kanssa, sillä pariskunta tekee töitä kimpassa: Juho kulkee edellä kaatokoneen kanssa, Sisko kerää perässä puut ajokoneen kyytiin ja ajaa tavaran tien varteen.
– Päivän mittaan soittelemme lähinnä työasioista: mistä ura kulkee tai puut löytyvät.
Maalla työpaikat pitää luoda itse
Pienyrittäjän arki on aina koko perheen juttu, sillä pitkät päivät vaativat venymistä myös puolisolta. Taipaleella kiireitä ei tarvitse selitellä kotona, sillä parivaljakko kiertää yhteisiä työmaita.
Perheyritys tiivistyi tammikuussa, kun Koneurakointi Taipaleelle hankittiin toinen kone ja Sisko lähti miehensä mukana metsätyömaille.
– Olin muutaman vuoden lasten kanssa kotona. Kun he alkoivat olla päiväkoti-iässä, niin piti ruveta miettimään, löytyisikö läheltä töitä, kuusivuotiaan tyttären ja vuoden nuoremman pojan äiti sanoo.
Perhe asustaa Vehkajärvellä Juhon kotitalossa. Näillä tienoilla ei työpaikkoja valittavaksi asti. Jos maalla haluaa asua, työt pitää luoda itse. Sisko lähti opiskelemaan Jämsänkosken metsäkouluun, josta Juhokin aikanaan valmistui konekuskiksi.
– Metsät kasvavat ja puulle on aina kysyntää, joten konekuskille riittää työtä.
Juho Taipaleella on jo reilun kymmenen vuoden kokemus yrittämisestä, sillä hän ryhtyi taksiautoilijaksi vuonna 2006. Maalla satunnaisia kyydin tarvitsijoita on vähän, ja siksi pääosan ajoista muodostivat koulu- ja asiointikyydit.
Kuntaliitoksen jälkeen kunnan sopimuskyydit vähenivät. Vuonna 2010 Juho hankki ensimmäisen metsäkoneen ja alkoi tehdä taksikyytien rinnalla metsäurakoita. Pian hän lopetti taksiajot ja keskittyi kokonaan metsähommiin.
Nyt Sisko ja Juho Taipaleella on omat koneet ja vastuualueet. Mies hoitaa huollot, hankinnat ja sopimusneuvottelut, vaimo pitää paperit järjestyksessä ja maksaa laskut.
Väsyneenä tulee helpommin kolhuja
Yrittäjäkaksikon lisäksi Koneurakointi Taipale työllistää osa-aikaisen kuskin.
– Koneet yritetään pitää mahdollisimman tehokkaasti liikkeellä, Juho Taipale sanoo.
Lapsiperheen vanhemmat pyrkivät pitämään omat työpäivänsä 8–10-tuntisina. Jos alkaa puurtaa pidempiä päiviä, väsymys ja pimeys poikivat vahinkoja.
– Kolhuja tulee enemmän, kun keskittyminen alkaa herpaantua. Ja pimeässä on vaikeampi nähdä kokonaisuutta. Jopa puulajeja voi olla hankala erottaa, Juho Taipale sanoo.
Alkamassa on vuoden hämärin aika, jolloin osan päivästä joutuu väkisinkin tekemään pimeässä.
– Jo nyt ollut sen verran hämäriä sadepäiviä, että on pitänyt pitää valot päällä.
Silmä kehittyy vasta metsässä
Pääosa Koneurakointi Taipaleen työmaista on Metsänhoitoyhdistys Roineen urakoita Kuhmalahdella, Luopioisissa, Sahalahdella ja Pälkäneellä. Yrittäjät saavat tilinsä kuutioiden mukaan. Niitä ei kuitenkaan kannata ahnehtia.
– Alkuun oli ehkä enemmän vauhtia kuin taitoa, Juho Taipale nauraa.
Sisko Taipale sanoo, että konehommissa pätee sama kuin autokoulussa: koulun penkiltä saa perustaidot, mutta työn oppii vasta tekemällä.
Pienestä pitäen ruudun äärellä pelanneet nuoret voivat olla näppäriä ohjaussauvojen kanssa, mutta metsänhoidollinen silmä kehittyy vasta metsässä. Lisäksi kokemattomalle kuskille voi tulla yllätyksenä, että välillä joutuu poistumaan lämpimästä hytistä.
– Miten se aina sattuukin se kaikkein huonoin hetki koneen hajoamiselle. Mutta silloin ei auta muu kuin hypätä sateeseen ja katsoa, mistä se vuotaa.
Juho Taipale tekee pikkuhuollot ja korjaukset itse.
– Mutta joskus ei kannata uhrata päivää vian etsimiseen, vaan soittaa suosiolla apua.
Monesti kuluu kuitenkin ensin se päivä, ennen kuin tietää, ettei vialle mahda itse mitään.
– Olisihan se ollut helpompaa ja riskittömämpää opetella toisen leivissä kuin yrittäjänä.
Vaikka Juho ja Sisko Taipaleen työpäivät kuluvat metsässä, he kokevat sinne vetoa vapaa-ajallakin: Juho kiertelee kotitilan metsiä enemmän kuin niiden hoito vaatisi, ja välillä suunnataan lasten kanssa Laippaan makkaratulille.
