Ollessani seurakunnan juhlassa Tuomiosunnuntaina 26.11. minulle tuli mieleen monia Pälkäneen merkkimiehiä, joita tulisi muistaa itsenäisyytemme 100-vuotisen historian merkeissä. Sellaisia ovat erityisesti monet koululaitoksemme piiriin kuuluvat suurmiehet. Jo varhemmilta ajoilta tulee erityisesti esiin Kaarlo Tiililä (1864–1935), joka teki pääosan elämäntyöstään Tampereen Suomalaisen Yhteiskoulun rehtorina ja kehittäjänä vuosina 1899–1935. Muukin suku on suuresti vaikuttanut Pälkäneen historiaan. Me tunnemme Kaarlon pojista ennen muuta Osmo Tiililän, joka oli oman aikansa ehkä tunnetuin teologi ja kirkollinen vaikuttaja maassamme. Hänen veljensä Kimmo Tiililä taas oli merkittävä yhteiskuntapoliitikko. Hänen poikansa, Paul Tiililä, on yhä keskuudessamme antaen monipuolisella kulttuuri-, taide- kirjallisuus- ja laaja-alaisella elämäntaidon osaamisellaan meille nuoremmille hyvää elämän perusarvojen opetusta.
Erityismaininnan satavuotiaan Suomen pälkäneläishistoriassa ansaitsee Hämeen lääninhallituksen koulutoimen tarkastaja, kouluneuvos ja Pälkäneen ja Luopioisten koulujen historian laatinut Aarre Kailanpää. Hänen syntymästään tuli 22.10. kuluneeksi 100 vuotta. Erityisen suuren panoksen Aarre on tehnyt Pälkäneen seurakunnan ja kirkko- ja muunkin musiikin saroilla. Hänet tunnetaan myös säveltäjänä ja muistetaan muun muassa Pälkäneen seurakunnan historiasta kertovan kirkkonäytelmän laatijana. Allekirjoittaneella on siitä diamateriaalia. Seurakunnalla on myös näytelmän esityksestä Juhani Saareksen ottama tasokas videotallenne.
Hauskana sattumana voidaan pitää myös sitä, että vietimme Aarren kanssa samana päivänä merkkipäiviämme. Minä täytin 50 vuotta ja Aarre 80 vuotta. Tämä tapahtui armon vuonna 1997. Vain parin vuoden päästä Aarre Kailanpää menehtyi tapaturmaisesti 8.12.1999. Monella tapaa meidän tulisi muistaa häntä tänään maamme merkkivuotena.
Tuon esiin vielä erään Pälkäneen koululaitoksen uranuurtajan. Myös hän antoi merkittävän panoksen Pälkäneen seurakunnan elämään. Tapio Suhonen, Kailanpään seminaarikaveri ja koulumies hänkin kuuluu omalta osaltaan tärkeisiin vaikuttajiin Pälkäneen lähihistoriassa. Kaisa-vaimonsa kanssa he olivat aktiivisia ja sydämellisiä ihmisiä toimien aktiivisina vaikuttajina niin seurakunnan kuin kunnankin monipuolisissa tehtävissä.
Olin mukana sekä Kaisan että Tapion hautajaisissa. He saivat iäisyyskutsun samana vuonna 1996.” Hän pääsi jouluksi kotiin”, kuten hänen muistokirjoituksessaan Sydän-Hämeen lehdessä sanottiin. Hän syntyi 30.10.1913 ja kuoli 21.12.1996. Tämän muistokirjoituksen kirjoitti hänen ystävänsä Aarre Kailanpää.
Näillä muisteluilla haluan omasta puolestani kunnioittaa edesmenneiden ystävieni muistoa. He elivät, jotta meillä jäljelle jääneillä olisi täällä parempi elää. Kiitos!
Seppo Lahtinen
eläkekirjoittelija
