Ensi vuonna järjestetään ainakin kahdet vaalit, vaikka kaikki eivät vielä uskokaan lokakuisten maakuntavaalien toteutumiseen.
Tammikuussa maalle valitaan presidentti ja marraskuussa seurakunnille luottamushenkilöt. Presidentinvaalien lopputulos on kaikille selvä. Sauli Niinistön kannatus kertoo paitsi hyvin hoidetusta ensimmäisestä kaudesta, myös suomalaisten uskosta presidentti-instituutioon. Maan isä on ylivoimaisesti suosituin päättäjä.
Suomalaiset äänestävät perinteisesti ahkerimmin presidentin vaaleissa, vaikka siinä annetun äänen merkitys ja vaikutus on kaikkein pienin. Niinistön ylivoima tuskin laskee äänestysintoa suuresti.
Marraskuiset seurakuntavaalit puolestaan ovat innostavat ihmisiä uurnille kaikkein laiskimmin. Suomalaisista reilut 70 prosenttia kuuluu kirkkoon, ja heistä vain reilut 15 prosenttia vaivautui neljä vuotta sitten äänestämään.
Seurakuntien päättäjät joutuvat ottamaan kantaa isoihin ratkaisuihin, jotka koskettavat suurta osaa kuntalaisista. Jäsenmäärän laskeminen ei ole vähentänyt seurakuntien kuluja. Suuria säästöjä ei ole syntynyt myöskään seurakuntien liitoksissa, sillä tekeviä käsiä tarvitaan. Siksi seurakunnilla on edessään säästöjen etsiminen.
Seurakuntien kiinteistökulut ovat suhteessa valtavasti suuremmat kuin kunnilla. Seurakunnat vastaavat kylän komeimmasta merkkirakennuksesta. Kirkkojen vaaliminen ja lämmittäminen nielee kuitenkin paljon rahaa.
Seurakuntien toiminta on pistetty viimeisen puolen vuosisadan aikana perusteellisesti uusiksi. Toimintaa varten on rakennettu hulppeita tiloja ja palkattu työntekijöitä. Nyt seurakuntatalotkin alkavat olla siinä iässä ja kunnossa, että ne pitäisi peruskorjata.
Lisäksi seurakunnilla on muun muassa leirikeskuksia. Niiden ja kaikkien muidenkin tilojen käyttöaste ei ole kovin kummoinen.
Liitosten myötä seurakunnille on kertynyt tiloja kaksin ja kolmin kappalein. Esimerkiksi pienellä Pälkäneen seurakunnalla on kahden toimivan kirkon lisäksi myös kirkkoraunio. Remonttia odottavia seurakuntataloja on kaksi.
Kirkkoherra Jari Kemppainen on herätellyt keskustelua siitä, mistä tiloista seurakunta voisi luopua. Radikaalein ratkaisu tarkoittaisi sitä, että Seitsyen rannat ja seurakuntatalo myytäisiin, ja seurakunnan leirit ja muu toiminta keskitettäisiin Pälkäneveden rannalla sijaitsevaan pappilaan. Tämä tarkoittaisi paluuta vanhaan, sillä pappilasta toiminta on vähitellen levittäytynyt pitkin pitäjää.
Luopioisten seurakuntakeskuksen kiinteistökulut ovat Pälkäneen seurakuntataloa ja kirkkojakin kovemmat. Pitäisikö seurakunnan pistää talon eristys ja lämmitys uusiksi vai vetäytyä kirkkoon tai kunnan kanssa yhteisiin tiloihin?
Myttäälän koulun myyntipäätös osoittaa, miten vaikeaa tiloista on luopua. Kunnan päättäjät uskovat, että remonttia kaipaavasta koulusta saadaan yli 200 000 euroa. Siksi he olivat valmiita myymään koulun, vaikka se on toiminut monenlaisena kokous- ja kokoontumistilana sekä museona.
Myttäälän koulu lakkautettiin hieman ennen kuin viereen ryhdyttiin rakentamaan Taustin asuinaluetta, joka oli täynnä lapsia. Nyt koulusta luovutaan, sillä uuden päiväkodin valmistuttua ja ryhmiksen lopetettua kunnalla ei ole rakennuksen käyttöä.
Vanhojen seinien ylläpito nielee paljon rahaa ja kuormittaa teknistä toimea. Mutta vaikea niitä on myös pistää myyntiin ja saada kaupaksi järkevään hintaan.
