Mummon murinat
Taas on posti tuonut joulutervehdyksiä. Ehkä viimeisen kymmenen vuoden aikana on alkanut saapua yhä enemmän kuvitettuja kirjemonisteita, joissa myös kerrotaan tuttavapiirille kuluneen vuoden tapahtumat. Ja itse painatettuja yksilöllisiä kortteja. Ihan varta vasten on valokuvat otettu ja niistä sitten teetetty tarpeellinen määrä. Usein korteissa on pieniä lapsia tonttulakeissaan. Niiltä, joilla ei ole sopivanikäisiä lapsia ”tonttuilemaan”, voi tulla kuvia lemmikkieläimistä. Joskus on onnistuttu ikuistamaan kiltti hauva piippolakki päässä. Kisumirrit voivat myös poseerata joulukorteissa, mutta eivät kai suostu tonttuina esiintymään. Eräältä perheeltä on tullut jo muutamana jouluna komea kuva rakkaasta ratsuhevosesta. Ei ole hummallakaan tonttulakkia. Liian iso 
pää varmaan, mutta voisihan selässä olla vaikka joulunpunainen loimi.
Aika iso rasiallinen noita valokuvakortteja on viime vuosina kertynyt. Suunnilleen ovat vuosijärjestyksessä. Piti niitä oikein käydä läpi. Aika on kulunut, ja lapsoset kasvaneet. Yksikin pikku tonttu on aluksi pieni tytöntyllerö, uusimmassa kuvassa hän jo sorja nuori nainen. Mahtaako enää ensi vuonna suostua tontuksi. No ehkä voisi olla Lucia-neito kynttilät kutreillaan. Ponteva pikkupoika poseeraa kuusen juurella tonttuasussa. Viime jouluina ei häntä ole enää kuvissa näkynyt. Vaan kun hänet hiljattain tapasi, niin liki kaksimetrinen hänestä oli sukeutunut.On hauskannäköistä, kun perheeseen on vuoden aikana tullut uusi lapsi, niin hänet on aseteltu istumaan isosiskon syliin, punaisessa mekossa ja lakissa, tutti suussa. Kovin suurta tonttuarmeijaa ei missään tuttavaperheessä ole saatu kasaan. Yhdessä kortissa on neljä punalakkista. Toista olisi ollut meidän nuoruudessa. Lapsia oli paljon, tonttulakkejakin, mutta kamerasta ei mitään tietoa.
Omista valokuvakokoelmista löytyi vähintään sata kuvaa, otettu kymmeninä jouluina. Luopioinen on kuvioissa jo seitsemänkymmentäluvun alkupuolella. Tytär sai pukilta potkukelkan, ja esitteli sitä ulkona Rajalantien tuntumassa. Lunta on seinustoilla metrin korkuisin kinoksin. Eri vuosina säät ovat olleet erilaiset. Mikäs olikaan se vuosi, kun kirkkovene matkasi Kukkialla jouluaamuna? Ihan siinä liikuttui, kun vuosikymmenten takaisia kuvia katseli. Joulua vietettiin suvun parissa. Voi kun mekin olimme nuoria silloin! Lapset ovat pieniä, kun poseeraavat serkkujen kanssa ja esittelevät lahjojaan. Joku noista serkuista on nyt jo isoäiti. Mummot ja vaarit ovat kuvissa vielä terveitä ja reippaita. Enää heitä ei ole keskuudessamme. Myös yksi noissa joulukuvissa onnellisena hymyilevä perhe on hajonnut. Ulkomaille muuttojakin on tapahtunut, nuorilla vallankin.
Pitäisiköhän tänä jouluna otattaa itsestään kuvia jälkipolvien kanssa? Eihän sitä tiedä, vaikka kyseinen toimenpide olisi seuraavana jouluna jo myöhäistä.
Mymmeli
