Presidenttiehdokas: Pekka Haavisto haluaisi presidentinlinnassa kuulla kansalaisia pyöreiden pöytien ääressä

Huolenpito kansalaisista sopii arvojohtajuuteen

Pälkäneen vihreiden puheenjohtaja Jyri Kankila ja kunnanhallituksen jäsen Reetta Mathier seurasivat, kun Haavisto signeerasi uusia Lipunnosto-kirjojaan ostajille.

Kun Munkkivuoren yhteiskoulun oppilaat 1970-luvun alkupuolella kävivät leirikouluissa Pälkäneellä Mallasmäen kurssikeskuksessa, rehtori Jouko Haaviston Pekka-poika ei aavistanut, että hän reilut neljä vuosikymmentä myöhemmin tervehtisi pälkäneläisiä Nuijantalossa presidentinvaalikiertueellaan.

Haaviston tilaisuuteen viime lauantaina kokoontuneesta yleisöstäkin osalle taisi olla yllätys, että Pälkäne oli vihreiden presidenttiehdokkaalle henkilökohtaisesti tuttu, nuoruusmuistoinen paikka.

Keskustelun henki oli leppoisa, eikä kukaan ryhtynyt räväkästi haastamaan Haavistoa. Nuijan tilaisuuden jälkeen presidenttiehdokas kävi tervehtimässä 50-vuotisjuhlaa viettäneen Kostiakodin asukkaita.

 

 

200-vuotispäivää kohti

Tiia Silvennoinen tarjosi presidenttiehdokkaalle kahvia haastattelun lomassa. Haastattelijan toiminut Pälkäneen vihreiden Heli Merimaa seurasi taustalla.

Mihin Suomi on menossa seuraavan sadan vuoden aikana? Pälkäneen vihreiden puheenjohtajaksi ensi vuoden alussa siirtyvä Heli Merimaa aloitti presidenttiehdokkaan haastattelun kattavalla peruskysymyksellä.

– Luulen, että nyt, kun 100-vuotisjuhlat on vietetty, on sopiva hetki pysähtyä miettimään, mistä meidät muistetaan seuraavan sadan vuoden kuluttua, Pekka Haavisto sanoi.

Hän arveli, että juuri tämän hetken suuria, pitkät jäljet historiaan jättäviä kysymyksiä ovat ympäristöasiat sekä muuttunut henkinen ilmapiiri.

Millaisia jälkiä tulevaisuuden suomalaisten ihmeteltäväksi mahtaa jäädä tämänhetkisestä maahanmuuttokeskustelusta, joka kiristää  ilmapiiriä ja jakaa ihmisiä jyrkästi leireihin, joiden liput liehuvat katujen ja torien vastakkaisissa päissä? Ja mihin suuntaan lämpenevä ilmasto vie luontoamme ja maataloutemme mahdollisuuksia?

Kysymyksiin olisi hyvä miettiä vastauksia nyt, jotta seuraavan satavuotisjuhlan valmistelijat eivät joutuisi perkaamaan liian kipeitä kysymyksiä.

–  Toivon, että Suomi muistetaan uusista innovaatioista, joista on tullut maailmanlaajuisia vientituotteita. Sellaisiin meillä on paljon potentiaalia jo nyt, Haavisto muistutti.

Samoin hän uskoi Suomen mahdollisuuksiin rauhantyössä. Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtajana rauhanvälitys on hänellä kirjaimellisesti omalla työpöydällä ja omissa käsissä.

– Koko maailmantilanteen huomioon ottaen huoleen on juuri nyt suuria syitä, mutta minusta juuri Pohjoismaiden kaltaisen maan voisivat olla järjen ääniä kaiken keskellä, Haavisto arveli.

 

 

Lämpeneminen on pelkkä haitta

Kunnanjohtaja Janita Koivistoa kiinnosti, onko tuleva sote-ratkaisu uhka vai mahdollisuus? Pekka Haavistolta ei löytynyt yksiselitteistä ratkaisua.

Pekka Haavisto on toiminut Suomen kehitysministerinä  Kataisen hallituksessa ja ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä Lipposen 1. hallituksessa.

Myös Pälkäneen tilaisuudessa hän otti terävimmän kannan ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskeviin kysymyksiin.

Haavisto sanoutui jyrkästi irti niistä, jotka arvelevat ilmastonmuutoksen tuomasta lämpenemisestä olevan hyötyä.Hän painotti, että vaikka lämpeneminen pidentää joillakin alueilla viljelykautta ja lisää niillä viljeltävien kasvien vaihtoehtoja, ilmastonmuutos kokonaisuutena on ihmiskunnalle vain haitta.

– Se tuottaa joka tapauksessa suuria autioituvia, ruuantuotantoon kelpaamattomia alueita, joilla ihmisten on mahdoton elää. Luonnon tasapaino järkkyy, kun ihmisten ja eläinten elinympäristöt muuttuvat, ja lajeja tuhoutuu. Syntyy ilmastopakolaisuutta, nälänhätää, konflikteja, monia erilaisia uhkia, joista lopulta koko maailma kärsii, Haavisto sanoi.

Hänen mukaansa toivoa voi löytyä sieltäkin, mistä sitä ei uskoisi löytyvän.

– Presidentinvaalikeskusteluissa Kiina tuodaan toistuvasti esiin vakavana ympäristöongelmien kasvattajana, mikä on tietysti ollutkin totta. Mutta Kiinassa järjestelmä on sellainen, että kun siellä ajetaan jotain asiaa läpi, se myös saadaan läpi. Nyt kun ympäristökysymykseen on herätty, haitallisia asioita torjutaan tosissaan. Juuri äskettäin Kiina perui yli sata hiililaitosprojektia, hän muistutti.

 

 

Kuuntelemalla arvojohtajaksi

Haavistolle löytyi Pälkäneeltä yllätyssukulaisia. Mäntästä asti tilaisuuteen tulleet Toijalat ovat samaa sukua Haaviston äidin kanssa. Minna Toijala kuvasi poikansa Niklas Toijalan presidenttiehdokkaan kanssa.

Heli Merimaa tiedusteli, mikä muuttuisi, jos Pekka Haavisto valittaisiin presidentiksi? Haavisto vastasi, että hän presidenttinä valitsisi ihmisläheisemmän toimintatavan kuin tähän asti on ollut tapana. Hän olisi valmis silloin tällöin avaamaan linnan ovet ja kutsumaan ihmisiä pyöreiden pöytien ääreen keskustelemaan.

–  Tapaan mielelläni ihmisiä, juttelen, kommunikoin, ja kohtaamiset jäivät minulle mieleen, Haavisto kertoi.

Hän oli huolissaan erityisesti nuorista, varsinkin nuorten miesten joukossa laajenevasta syrjäytymisilmiöstä.

– Olen paljon miettinyt, mikä tuon ilmiön on aiheuttanut. Nuorilla on nykyään paljon huolia – jopa keskiasteen opinnot keskeytyvät pelkästään taloudellisten vaikeuksien takia, ja kerran sivuun jääneen voi olla vaikea päästä uudelleen kiinni, hän sanoi.

– Suomessa on kuitenkin edelleen paljon mahdollisuuksia nuorille, ja tulevaisuus tarjoaa uusia vaihtoehtoja.

Haavisto pohti, että yksi lähtöpiste syrjäytymiskehitykseen voi olla siinä, että monella nuorella ei ole yhtään kaveria, jonka kanssa kulkea.

Hän on kuullut nuorten omasta suusta ajatuksen, että siinä missä omaishoitajia, tarvittaisiin myös kaverihoitajia – ihmisiä, jotka pitäisivät päivittäin yhteyttä ja täyttäisi puuttuvan kaverin paikan.

– Uskon, että presidentti voi olla arvojohtaja ja vaikuttaja myös kuuntelemisen ja huolenpidon kautta, Haavisto sanoi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?