Unelmakeli luisteluun

Liikunta on kaikkein tärkeintä lääkettä liikkujalle itselleen. Mutta moni liikkuja haluaa samalla tuottaa iloa toisille. Tällainen on muun muassa Kunnon kuntalaisena Pälkäneellä palkittu Reino Syrjä.

Hän kuuluu Aivujärven latumestari Viljo Kortetjärven ohella pälkäneläisten ladunavaajien etujoukkoon. Miehet ovat tehneet talvisen liikkumisen helpoksi vetämällä latuja kotiovelta. Samalla suksimaan on päässyt suuri joukko muitakin.

Nykyisin talvisia lähiliikuntapaikkoja tekee moni muukin. Sivukylillä kunta maksaa latujen avaajille pientä korvausta. Heidän lisäkseen sekä rantojen asukkaat että mökkiläiset tekevät mönkijöillä ja kelkoilla luistelu- ja ulkoilureittejä kaikkien iloksi.

 

Upeissa järvimaisemissa kulkevat ladut ja luistinradat ovat ainutlaatuisia liikuntapaikkoja. Niiden tekeminen ja ylläpitäminen ei onnistu virkamiestyönä. Paikalliset mestarit sen sijaan tuntevat olosuhteet ja tietävät, koska jäille voi lähteä turvallisesti. He osaavat myös ennakoida, koska tuulen suunta ja voimakkuus on sellainen, että avattu latu peittyy pian lumidyyniin. Tuulet ovat nimittäin lisääntyneet niin, että jäälatuja pitää olla avaamassa vähän väliä uudelleen.

Reino Syrjän ansiosta Pappilanlahdella on varma hiihtomaa. Takavuosina, kun lumiolot olivat paremmat ja varmemmat, mies veti urat Luikalaan saakka. Sieltä ladut jatkuivat Sappeeseen ja Aitooseen niin, että innokas hiihtäjä pääsi tekemään kymmenien kilometrien laturetken.

 

Ilmastonmuutos on viilentänyt kesiä ja lämmittänyt talvia niin, että nykyisin hiihtokelit kestävät vain muutaman viikon kerrallaan. Siksi laduille kannattaa lähteä heti, kun lunta saadaan.

Jääladut keräävät lähirantojen lisäksi hiihtäjiä kauempaakin, sillä kaikkia eivät kiinnosta harjujen nousut ja laskut. Vähälumisina talvina ladut saadaan jäille nopeammin kuin kuntoradoille, joilla ne tänä talvenakin vedettiin pikemminkin jäiseen pururataan kuin tampattuun lumipohjaan.

Kuntoradoista ylivoimaisesti parhaassa kunnossa on ollut Aitoon latu. Se on osin kesäisen remontin, baanaa peittäneiden puiden kaatamisen ja Petri Hildenin uutteruuden ansiota. Ladut saatiin vähillä lumilla hiihtokuntoon, kun ”Hilpee” tamppasi pohjat heti talven alkajaisiksi.

Myös järvien jäillä latuja tehdään vaivoja säästelemättä. Vähät lumikerrokset aurataan kasalle, jotta saadaan kerättyä riittävä kerros latua varten. Samalla sen vierelle syntyy kävely-, potkukelkka- ja luistelurata.

Mallasvedelle Onkkaalan edustalle reittejä avataan usean tekijän voimin. Talviset liikkujat saavat kiittää niistä muun muassa Esa Östringiä ja Topi Laukkasta.

Viime viikon vesisateiden jäljiltä jääladuista ei ole enää mitään jäljellä, mutta luisteluun on viikonlopun lumisateisiin saakka unelmaolot. Sileillä järvenselillä pärjää retkiluistimien lisäksi myös tavallisilla hokkareilla.

Sauvat kädessä upeiden maisemien keskellä kiitäminen on ehkä upeinta mitä talvella voi tehdä. Jäällä näkee myös iltaisin, ja silloin luistelussa on erityistä lumoa: kylän valot vilkkuvat harjun juurella ja vastarannalta kajastaa Valkeakosken loiste.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!
Tämä sisältö on kirjautuneille lukijoille.
Kirjaudu sisään, jos sinulla on jo tunnukset.

Uusi käyttäjä, luo tunnukset, niin pääset lukemaan heti. Tunnusten luominen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>