Ulko-oven takana on vastassa remontin tuoksu. Sisällä tuoksuu puu, ja lautakasat ovat vallanneet eteiskäytävän.
Talon täyttää tasainen puheensorina, jota säestää työmaapuhaltimen hurina ja sahan rahina.
Ovea lähimpänä olevassa huoneessa katseen vangitsee massiivinen, tumma hirsiseinä. Seppo Kääriäinen pysähtyy kertomaan remonttitouhun keskellä seinän tarinaa. Sen mukaan noen mustuttamat hirret ovat peräisin tsaarin ajalta.
Uuden ja vanhan kohtaamisen tuloksena syntyy kerroksia. Hirsien lisäksi osa talon ikkunoista on alkuperäisiä.
Ensin alkuun taloon suunniteltiin jäävän lopullista enemmän vanhaa. Oman mausteensa ja kapuloita näihin rattaisiin antoivat rakennusmääräykset ja lattian alta löytynyt lahous, Osuuskartano Pöllökartanon toimitusjohtaja Leena Ilmola-Sheppardin kertoo.
Kovin helppoa historian havinan jättäminen näkyville ei ole paloturvallisuusmääräysten vuoksi. Ilmola korostaa, että turvallisuus menee Pöllölän remontoinnissa kaiken edelle. Vaikka tämä tarkoittaa sitä, että hirsiseiniä joudutaan päällystämään kaksinkertaisella gyproc-levyllä.
Kulmakivenä yhteinen oleminen
Paikkakunnalla Pöllölänä tunnettu entinen sairaalarakennus on Osuuskunta Pöllökartanon projekti, joka on alkanut jo vuonna 2013. Sen lopputuloksena syntyy seitsemän asuntoa käsittävä asumisyhteisö.
Perusajatuksena on se, että jokaisella vuokralaisella on oma pienehkö asunto, jonka lisäksi talossa on yhteistä tilaa. Yhteinen oleminen on juuri se kulmakivi, jonka takia Pöllölä-projekti on alun perin aloitettu.
Nyt talon remontointi alkaa pikkuhiljaa olla loppusuoralla.
– Käyttöönottotarkastus on 16. päivä perjantaina. Jos se menee hyvin, vuokrasopimukset on allekirjoitettu alkamaan helmikuun puolivälissä. Menee varmaan helmikuun loppuun asti ennen kuin viimeinen lista on paikallaan, Leena Ilmola-Sheppard sanoo.
Jos Pöllökartanon idea perustuu ajatukseen yhteisestä olemisesta ja hyvinvoinnista, niin lisäksi yhtenä ajatuksena on myös luonnonresurssien säästäminen.
Ympäristön huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan ekologisia valintoja, vaan myös paikallisten palveluiden käyttöä. Ainoastaan keittiökalusteet tulivat lähiseudun ulkopuolelta.
Pöllölään ei ole käytetty lainkaan julkista rahaa. Se mahdollistaa paikallisten palveluiden käyttämisen ilman kilpailutusta.
– Kaikki on tehty paikallisin voimin, ja käytämme niin paljon paikallisia palveluja kuin vain on suinkin mahdollista. Osuuskunnan idea ei ole pelkästään se, että haluamme rakentaa meille tällaista asuinpaikkaa ja mukavaa porukkaa, vaan tämä on meille kotipesä, josta lähdemme parantamaan maailmaa, Ilmola-Sheppard kertoo.
Osaksi kyläyhteisöä
Jos paikallisten palveluiden hyödyntäminen on Pöllölä-projektissa keskeisessä roolissa, niin toinen tärkeä teema löytyy niin ikään Luopioisista.
– Kylän elävänä pitäminen on tärkeä asia – palveluiden ylläpitäminen, kaikkien ideoiden keksiminen yhdessä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Emme siis halua missään tapauksessa eristäytyä, vaan olla mukana kehittämässä kylää ja ylläpitämässä näitä palveluita, sanoo osuuskunnan hallituksen jäsen Päivi Loukamo.
Pöllölässä on projektin aikana pidetty useita avoimien ovien päiviä, kuten esimerkiksi Pimmeemmän kaupan illassa syksyllä 2017. Uteliaita tulijoita on riittänyt katsomaan, mitä hirsitalon seinien sisällä tapahtuu.
Lisäksi Pöllökartano ja sen tapa hoitaa asioita on herättänyt kiinnostusta myös lähitienoon ulkopuolella, ennen kaikkea Helsingissä ja tulevaisuuden sosiaalipuolen asioiden kanssa työskentelevien parissa.
Paikalliset asukkaat ovat olleet Loukamon mukaan uteliaita ja kannustavia sekä kyselleet tupaantuliaisten perään.
– Jotkut ohikulkijat saattavat potkukelkkareissullaan vain poiketa käymään ja katsomaan. Olemme puhuneet kaikista asioista koko ajan, eli emme ole muhineet keskenämme täällä, Loukamo kertoo.
Tällä hetkellä Leena Ilmola-Sheppardia ei huolestuta mikään.
– Odotan jännityksellä omasta ja muiden puolesta sitä, miten tämä yhteisöasuminen käytännössä toimii, miehensä kanssa joulukuusta Pöllölässä asunut Ilmola-Sheppard sanoo.
Ensimmäisten joukossa uuteen kotiin
Pöllölässä on tällä hetkellä jäljellä kaksi vapaata asuntoa. Remonttitohinan keskelle on saapunut yksi tuleva asukas, luopioislainen Osmo Syrjä.
Kun Pöllökartanolla oli aikoinaan perustava kokous, oli Syrjä jo hieman kiinnostunut asiasta. Tämän jälkeen hän ei hetkeen puuttunut asiaan, kunnes aiheesta lukenut tytär sanoi, että Syrjän on muutettava Pöllölään.
– Kysyin, että miten minä pärjään sellaisessa yhteisasumisessa, ja hän sanoi, että olethan sinä pärjännyt meidänkin kanssamme. Aloin sitten miettiä, että kyllähän tämä tosiaan sopii minulle, Syrjä sanoo.
Lopulta mies oli Ilmola-Sheppardin pariskunnan jälkeen ensimmäinen, jolle varattiin asunto Pöllölästä.
Syrjä kertoo, että on odottanut innolla muuttoa, joka on hieman viivästynyt alkuperäisestä aikataulusta.
– Luulen, että tällaisen yhteistoiminnan pitäisi sujua. Kyllä tällainen yksinäinen ihminen kuin minäkin joskus tuntee tuolla itsensä hieman yksinäiseksi.
Syrjä näkee yhteisöllisen asumisen vanhainkodin vaihtoehdoksi. Yhdessä asuessa asukkaat voivat auttaa pikkuasioissaan toinen toisiaan. Tietysti tietyistä asioista pitää sopia, kun asutaan yhdessä, Syrjä huomauttaa. Yksi tällainen asia ovat ainakin siivousvuorot.
Luopioisten yhteisössä Syrjä ajattelee Pöllölän olevan ehkä hieman outo ja uudentyyppinen asia. Mikäli toiminta lähtee hyvin käyntiin, niin hän ei pidä ihmeenä, vaikka lähistölle löytyisi lisää samankaltaista toimintaa.
Tätä Syrjä sanoo myös toivovansa ja myös huomauttaa, että Pöllölän tyyppinen asuminen perustuu vapaaehtoisuuteen.
– Oma olotila tekee sen, että täytyy hakeutua sellaiseen paikkaan, jossa on hyvä olla. Kyllä luulen, että tässä on hyvä asua. Tässähän on kaikki.
