Suomen olympiamenestyksen väärensivät iloisella tavalla PyeongChangin kisojen päättäjäiset. Sekä miesten 50 kilometrin ja naisten 30 kilometrin hiihdon palkintojen jaossa Suomen kaunis lippu nousi salkoon, kiitos Iivon ja Kristan.
Totuus on se, että Suomen miehet toivat kisoista kotiin yhden mitalin, naiset kolmisenkymmentä.
Syitä erityisesti miesten aiheuttamiin pettymyksiin etsitään. Huippu-urheilulle haetaan uutta johtajaa. Huippuvalmentaja Mika Kojonkoski rakensi pohjan Norjan mäenlaskun nykyiselle menestykselle, mutta hän ei kelpaa. Se on Suomen urheilun ongelma.
Puhutaan pitkäjänteisestä rakentamisesta, mutta aikaa ei annetakaan. Etelä-Korean kisat olivat kuitenkin toista luokkaa verrattuna kahden vuoden takaisiin Rio de Janeiron kisoihin. Sieltä ainoan mitalin toi tamperelainen naisnyrkkeilijä, jonka laji oli keksitty olympiakisoihin niin myöhään, että suurissa nyrkkeilymaissa naiset olivat edelleen kotona perheväkivallan kohteina.
Suomesta ei tule kaikkiin lajeihin menestyjiä ennen kuin täällä on olosuhteita harjoittelulle ja kilpailulle. Meillä ei ole luisteluhalleja, velodromeja, ei kelkkaratoja, ei vaativia pujottelurinteitä eikä hyppyrimäkiä. Ja ne vähätkin ovat väestökeskuksista kaukana Levillä ja Rukalla. Kumparelaskijoitten pitää harjoitella Sveitsissä.
Meillä on kohtuullinen määrä jääkiekkohalleja ja jalkapalloareenoita, mutta parhaat yleisömagneetit eli pelaajat karkaavat maailmalle heti siinä vaiheessa kun he alkavat kiinnostaa yleisöä. Televisio kertoo joka aamu, onko Patrik Laine tehnyt edellisenä iltana Amerikassa maalin vai onko hänen kahden ottelun mittainen maalittomuutensa jatkunut.
Suomen urheilun rahoista menee näinä vuosina huippu-urheilubudjettiin yhdeksän miljoonaa ja 300 miljoonaa Olympiastadionin entisöintiin sellaiseksi, ettei sitä ulkoapäin saa huomata.
Sisältä muutoksen huomaa. Viimeisessä istumassani Stadion-säätiön kokouksessani huomautin kahdesta asiasta. Pääkatsomon laajennettu lippa aiheuttaa sen, että sateella kolmella ensimmäisellä radalla juostaan osa matkaa sateessa, muilla radoilla kuivin jaloin.
Kustannusten jako menee tasan Matti Nykäsen laskuopin fifty-sixty mukaan. Helsinki ja muu Suomi maksavat kumpikin 150 miljoonaa ikään kuin Helsinki ei olisi maksamassa kymmentä prosenttia myös muun Suomen osuudesta.
Olikin hyvä, että SVUL:n puheenjohtajana täyttämäni mandaatti säätiössä lopetettiin ja vastuu jää niin ikään hiljaisella liekillä palavan TUL:n vastuuhenkilöiden kannettavaksi.
