Kangasalalainen Terhi Kajuutti käy läpi kirpputorille lähdössä olevaa Ikea-kassia. Lasten kenkiä, paitoja, toppatakkeja, talvihaalari… Kaikki päätyvät jossain vaiheessa myyntiin Kangasalan suurimmalle kirpputorille, Pirkan Kirpputorikeskukseen Lentolaan. Kajuutilla on tapana vuokrata sieltä pöytä kolme tai neljä kertaa vuodessa.
– Olen myynyt ja myyn varmasti jatkossakin jotain myös Facebookin myyntiryhmissä, mutta mieluiten vien tuotteet livekirpparille. Viimeksi pidin kirpparipöytää helmikuussa. Käteen jäi sillä kertaa vajaat 200 euroa. Joskus on mennyt paljon paremminkin, eräällä kerralla pöydästä meni tavaraa lähes 500 eurolla, Kajuutti kertoo.
Asemalla asuva Kajuutti kierrättää kaikki lapsilta pieneksi jääneet vaatteet, jotka ovat edelleen käyttökelpoisia. Likaiset, rikkinäiset tai tahraiset vaatteet päätyvät roskakoriin.
– Olen itse aika tarkka, enkä voisi ikinä viedä myyntiin huonokuntoista tavaraa. Joskus olen laittanut reikäisen, mutta muuten hyväkuntoisen vaatteen myyntiin siten, että hintalapussa on selkeä maininta reiästä.
Toisinaan Kajuutti löytää kirpputoreilta myös jotain ostettavaa lapsille, yleensä vaatteita.
– Erityisesti nyt 2-vuotiaalle Matiakselle olen viime aikoina löytänyt todella hyväkuntoista vaatetta käytettynä.
Merkkivaatteet kiertävät hyvin
Vaikka Kajuutti nykyisin on ahkera kierrättäjä, hän ei ole aina sitä ollut. Kun nyt 12-vuotias Elias ja 10-vuotias Anni olivat aivan pieniä, Kajuutti ei juuri kirpputoreilla kiertänyt. Hän antoi lapsilta pieneksi jääneet vaatteet suosiolla äidilleen, joka jakoi ne edelleen tarvitseville. Muutama vuosi sitten Kajuutti oivalsi, että voisi olla kannattavampaa myydä vaatteet kirpputorilla: vaatteet pysyvät usein hyväkuntoisina, sillä lapset kasvavat, ja vaatteet jäävät melko nopeasti pieniksi.
Kirpputoripöydän pitämisessä ja tuotteiden hinnoittelussa on omat niksinsä. Turboahdettu pöytä ei houkuttele, ja hinnoittelussa kannattaa miettiä, mitä itse olisi valmis maksamaan tuotteesta. Vaikka jollakin vaatteelle olisi iso tunnearvo myyjälle, mahdollisella ostajalla ei tällaista tunnesidettä ole.
– En ole kokenut hinnoittelua kovin hankalaksi. Mietin aina, mitä itse tuotteesta maksaisin. Jos vaate on todella hyväkuntoinen ja vain paristi pidetty, en mielelläni myy sitä ihan eurolla tai kahdella. Priimakuntoisesta vaatteesta olen itsekin valmis maksamaan hieman enemmän.
Lasten vaatteista kirpputorilla kiertävät parhaiten merkkivaatteet. Joistakin merkeistä maksetaan käytettyinäkin isoja summia. Tällä hetkellä erityisen suosittuja ovat esimerkiksi kotimaisen Gugguun sekä Mini Rodinin vaatteet. Näiden merkkien hyväkuntoisista lastenvaatteista saatetaan maksaa jopa 70 prosenttia vaatteen alkuperäisestä myyntihinnasta.
Kajuuttikin pukee lapsiaan mielellään välillä merkkivaatteisiin. Kouluikäiset lapset osaavat jo toisinaan pyytää tietynmerkkistä vaatetta.
– Hyödynnän kalliimpien vaatteiden kohdalla usein alennusmyyntejä: alennushintaisina kun niitä raaskii ostaa. Esimerkiksi kuopuksellemme Matiakselle olen viime aikoina ostanut aina kotimaisen Reiman ulkohaalareita, ne ovat mielestäni olleet tosi hyviä.
Hyviä kokemuksia kirpparilta
Kajuutin kokemukset kirpputorimyynnistä ovat olleet hyviä, vaikka hän on kuullut myös toisenlaisia kokemuksia: joltain on saatettu varastaa pöydästä tavaraa tai tuotteiden hintalappuja on saatettu vaihdella keskenään.
– Iso työ kirpputoripöydän pitämisessä kyllä on. Otan yleensä joko kaksi kuuden päivän jaksoa putkeen tai sitten kaksi pöytää samaan aikaan. Pöytää pitää käydä siivoamassa vähintään kerran päivässä, muuten se ei pysy siistinä.
Erityisopettajana työskentelevä Kajuutti on ainakin syksyyn asti, kenties pidempäänkin, hoitovapaalla.
– Kirpputorimyynnit tuovat mukavaa lisätuloa kotiäidin tuloihin, sillä eipä tuo kotihoidontuki mikään järin suuri ole.
