Monen pälkäneläisen pihat ja kotimaisemat paljastuvat talven jäljiltä poikkeuksellisen karmeina. Sähkökaapeleita ja valokuituja kaivettiin läpi talven routaiseen maahan. Työmaan jäljiltä johtolinjat ovat epätasaisia, kivikkoisia ja kuraisia uomia. Tilanne ei kuitenkaan ole lopullinen, vaan kaivuun jälkiä on tarkoitus korjailla, kun routa on sulanut ja maa kuivanut.
Valokuitua rakennuttaa kunnan omistama yhtiö. Kevään mittaan kaapelityömaa on edennyt sivukulmille. Yksityisteiden ylläpitäjät eivät toivota kaivureita kovin lämpimästi sivuteille. Muualta saadut kokemukset herättävät pelkoja. Tiet ovat jääneet kehnoon kuntoon, ojat ja siltarummut tukkoon. Vahinkojen korjaajia tai korvaajia on ollut vaikea löytää, koska pitkien ketjujen päässä olevat alihankkijat ovat menneet nurin.
Tieisännöitsijät ovat vaatineet työmaalle kunnon valvontaa, jotta tiet ja pihat siistittäisiin kerralla kuntoon.
Yksityistiet suhtautuvat kaapelointityömaahan nihkeästi myös sen vuoksi, että ne pelkäävät tulevaisuuden kaivutyömaiden vaikeutuvan ja kallistuvan. Jos kaapeleiden kulkulinjat on dokumentoitu heikosti, kaivaminen muuttuu kalliiksi lapiohommiksi, jottei kaapeleita vahingossa katkota.
Tämä ei ole kuitenkaan tulevaisuuden ongelma, vaan myös valokuidun ja sähkökaapeleiden rakentaja painiskelee saman pulman kanssa. Vähän väliä esiin tulee sähköjohtoja ja tietoliikennekaapeleita sellaisissakin paikoissa, joissa niiden ei pitänyt kulkea.
Sydän-Hämeen Lehden toimituksessa tästä saatiin omakohtaisia kokemuksia syksyllä, kun talosta katkaistiin nettiyhteydet. Asentajat luulivat laskevansa pylväistä kylmiä johtoja maahan, mutta katkaisivatkin elintärkeät puhelinlangat. Viikon kriittisimmällä hetkellä tämä olisi estänyt koko lehden ilmestymisen.
Sen onnekkaammissa merkeissä ei käynyt valokuidun kaivaminen kotonakaan. Kovimmilla talvipakkasilla pimeni ensin koko kulmakunta ja sitten kotikatu, kun kaivurit osuivat sähköjohtoihin, joiden sijaintia ei ole dokumentoitu mihinkään.
Valokuituverkon rakentamisessa pidetään kiirettä, koska valtion avustuksella on määräaika. Työt jatkuivat läpi talven, vaikka arktisissa oloissa kaapelit etenivät tuskaisen hitaasti.
Kunnan kuituyhtiö vetää valokuidun pitäjän joka kolkkaan. Suurimpiin taajamiin operaattoritkin ehkä saattaisivat joskus rakentaa laajakaistaa, mutta sivukulmille sitä ei ilman jättihanketta saataisi. Muutkin kuin haja-asutusalueiden asukkaat osallistuvat lisälaskuun joko valokuituyhtiön kautta tai kunnallisveroina.
On hyvä, että tiekunnat vaalivat etujaan ja varmistavat, että tiet tulevat työmaan jäljiltä kuntoon. Tämä osoittaa, että monessa tapauksessa yksityisteitä vaalitaan paremmin kuin kunnan tai valtion teitä. Työkoneet ovat koko ajan osakkaiden silmien alla ja isännöitsijät vaativat, että kulkuväylät palautetaan vähintään entiselleen.
Muualta saatujen huonojen kokemusten ei kuitenkaan pidä aiheuttaa ylilyöntejä, muuten kaivurit menevät yksityisteiden ohi. Se ei olisi tiekunnan osakkaiden etu, sillä toimivat nettiyhteydet ovat nykyisin lähes yhtä tärkeitä kuin kulkuyhteydetkin. Kaikkein vaikein on pärjätä ilman sähköä, joka siirretään jättiurakassa maan alle suojaan myrskyiltä.
