Kuhmalahden taidepappilalla on taas muutama uusi tarina kerrottavana, kun se avaa ovensa vuoden remonttitauon jälkeen – tuolloin talo sai uuden katon ja pihapiirin muut rakennukset punamultaa seiniinsä. Ulkoreiteillä on jälleen löydettäviä teoksia puissa ja pöheiköissä. Pimeästä saunarakennuksesta, Kusti Vuorisen musiikin soidessa, löytyy pysyväisteos hymyilevä madonna.
Pappilan tämän kesän näyttelyn taideanti on koottu pääosin Pirkanmaalta, Japanista ja Meksikosta. Näyttelyssä mukana ovat Aaron Helo Mexico Citystä, Japanista Suomeen muuttaneet kaksoset Tatsuo Hoshika ja Tamio Hoshika, Anssi Kasitonni, Marianne Laiti, Virve Lilja, Teemu Luoto, Hannu Riikonen, Eeva-Liisa Sorainen, Maria Stereo ja Jukka Tuominen.
Kesän aikana pyritään järjestämään taiteilijatapaamisia, jolloin taiteilija kertoo työstään ja teoksistaan.
Taidepappilan kesänäyttelytoiminta alkoi jo vuonna 1971, ja taidepappila on Oriveden Purnun jälkeen vanhin kesänäyttelypaikka Suomessa. Alkuvuosina taidepappilassa järjestettiin eri alojen taidekurssitoimintaa: maisemamaalaus-, ikonimaalaus- ,grafiikka- ja keramiikkakursseja. Lasten ja nuorten kuvataideleirejä pidettiin vuosittain joka kesä vuodesta 1987 vuoteen 2009 asti.
Kuhmalahden pappilan historia alkaa vuonna 1651, jolloin Pietari Brahe lahjoitti ”kruunun tilan” papin asuinpaikaksi. Nykyinen kirkkoherran pappila on rakennettu 1891. Pappila sijaitsi Längelmäveden rannalla vuoteen 1809 asti, venäläisten kanavahankeen epäonnistuminen tasasi kaksi järveä ja vesi laski Längelmävedessä kaksi metriä – missä olikin pappilan väellä ihmettelemistä toviksi.
Pappilalla on myös oma ”kummitus” – vuonna 1777 mestattu pappilan pikkupiika Miina Matintytär, joka sai papin kanssa lapsen ja papin kehotuksesta sen tappoi. Pappilan isäntä Teemu Luoto vakuuttaa, että tarinoita riittää – niin vanhoja kuin uusiakin.
Taidepappilan kesä -18 näyttely avautuu 23. kesäkuuta ja on avoinna päivittäin kello 12–18 5. elokuuta asti.
